Vuodenvaihde selätetty

Uusi vuosi ja uudet kujeet. 

Ihanaa kokea raikas alku. Raikas siinä mielessä, että pakkanen kiristyi vuoden ensimmäiseksi maanantaiksi ja ulkoilma ei enää muistuta loppusyksyä. Toivottavasti tällaista talvea saadaan vielä läpi tammikuun.

Vuoden vaihtuminen tapahtui tänä vuonna perinteikkäästi ystävien kanssa. Oli mukavaa nauttia illasta kuin ennen vanhaan.

Jotkin asiat eivät tunnu ikinä muuttuvan ja se tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta omaan elämään. Vaikkakin näin uuden vuoden alkaessa puhutaan raikkaista aluista ja puhtaista pöydistä, niin ei kaikkea tarvitse kuitenkaan muuttaa eikä kaikkeen tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota kuin ennenkään.

Entäs ne vuoden lupaukset sitten?

Pellavapäät ♡

Päiväkodissa harjoitellessani olen huomannut lapsen huolettomuuden ja sen vapaannuttavan vaikutuksen. Ei stressiä, ei pahaa oloa.

Näin myös netissä ihanan kuvan, joka kehoittaa lupaamaan täksi vuodeksi kyvyn rentoutua ja nipottaa vähemmän. Kuinka hyvä ajatus!

Ei ole raastavampaa asiaa, kuin ylisuorittaminen ja sen tekeminen esimerkiksi ihan vahingossa itsensä huomaamatta. Se, jos joku vasta kuluttaa.

Aloitetaan tää vuosi rennosti. Ei tarvitse edes miettiä mitään lupauksia tai suorittamisen arvoisia asioita. Jos joku asia tuntuu tärkeältä, niin se tehdään.

Jotain voin kuitenkin avoimesti luvata. Lupaan kuunnella enemmän itseäni. Sen ansiosta tiedän, että pystyisin ottamaan rennommin, koska olen pohjimmiltani oikea laiskottelun ystävä.

Ja vaikka olenkin sanonut, ettei vuoden vaihtuminen merkitse käytännössä mitään, niin olen kuitenkin sellainen tapoihini tottunut tyyppi, etten ihan tosissani sitä tarkoita. Pieniä lupauksia tulee mieleeni tähän aikaan vuodesta vaikka väittäisinkin muuta ja vaikka en lupauksia haluaisikaan tehdä. Kai lupauksien tekeminen on jo vuosien saatossa muodostunut automaattiseksi tavaksi.

Lupaatko sinä itsellesi jotain vai oletko tänä vuonna niitä, jotka heittävät jalat rennosti pöydälle puhuttaessa tällaisista perinteeksi muodostuneista kansantavoista, pohdinnoista ja päätöksistä? 

Mielestäni lupauksien tekeminen vuoden alussa on ihan hyvä juttu. Yleisesti joillakin toimii ajatus siitä, että nyt saa aloittaa tyhjästä. Vuoden vaihtuminen voi olla vähän kuin selaushistorian poistaminen - uusille ja tärkeille asioille jää selkeämmin tilaa ja niihin keskittyminen on helpompaa. 

Lupauksien pitäminen on kokonaisuudessaan aika monisyinen asia ja siitä voisin kirjoittaa vähän enemmänkin kuin muutaman lauseen.

Kun asettaa itselleen lupauksen, niin miusta siihen on sitouduttava asenteella ja tosissaan, jotta päätöksestä ei tule suurta pettymystä. Lupauksista voi tulla tyhjiä ja ne luovat itselle vain turhaa painetta, eikä usko itseen ainakaan kasva kaivoon valuneista ja epäonnistuneista lupauksista.

Mutta aina saa ja pitää yrittää. Ei epäonnistumista tarvitse kuitenkaan pelätä. Ne kuuluvat elämään.

Mielestäni jokainen voisi ottaa elämänaikaiseksi tavoitteekseen suoriutua päivistä niin, että tekee asiat itsensä näköisesti ja että elää itseä varten. Mie haluaisin tavoitella hyvää fiilistä elämän joka saralla.

Ei oteta mitään kuitenkaan liian vakavasti -

tässä kaikki tältä erää! ♡