Yliopisto ohi suun, suuntana välivuosi

Hard times, my friend. Vai onko sittenkään?

Ehkä tämä on hetki kasvaa, oppia elämästä ja sen kilpailuttavasta luonteesta sekä raadollisuudesta. Kenties tämä on myös aika, jolloin saan luvan olla mitä vain, milloin vain. 

Jos et jo otsikosta saanut selville, niin minä en ole lähdössä vielä ensi syksynä opiskelemaan. Valitettavasti. Yliopisto-opinnot kiinnostavat, mutta tänä keväänä ei ollut saumaa. Liian vähän vapaa-aikaa ja jaksamista suhteessa sisäänpääsyyn vaadittuun työmäärään. Psykologiankin tutkintoon hakee monta sataa innostunutta, joista jyvät karsiutuvat akanoista nopeasti jo kättelyssä. Mutta. Ensi vuonna uudelleen, entistä päättäväisempänä. Ja sitä ennen paljon elämää, jos se vain on toiveistani kiinni.

Ystävän kanssa jutellessa oivalsin jotakin aurinkoista liittyen tulevaan syksyyn. Voin pitää hauskaa, jos niin haluan, ja jos osaan olla riittävän säästäväinen turhuuksien suhteen. Kerroin ulkopuoliselle mikä tilanteeni on nyt, ja mitkä ovat suunnitelmani tulevalle välivuodelle. Ihan ensimmäiselle oikealle, kokonaiselle sellaiselle. Minähän valmistuin lukiosta kolmessa ja puolessa vuodessa, eli vasta viime joulukuussa. 

On oikeasti helpottavaa työstää ajatuksia toiselle, lausua sanat ääneen niin, että niistä tulee konkreettisia. Sanoa ne ääneen niin, että sisäistää lausumansa itsekin ihan oikeasti. Tuolla päässähän ne mietteet ovat, mutta voi kumma, minkälaisessa myllerryksessä.

Toteamani paras keino selkeyttää jos jonkinmoista tilannetta on avata suunnitelmansa ja mietteensä toiselle ihmiselle. Jos ei löydä tarpeeksi itsestä kiinnostunutta ystävää tai muuta läheistä, on esimerkiksi vihkon tyhjä sivu yhtä hyvä vaihtoehto ajatusten selkeyttämiselle ja päätösten tekemiselle.

Jos sinulla on edessäsi välivuosi, mieti mitä olet aina halunnut tehdä. Tuo se konkreettisesti itsellesi esiin ja ala pohtia, kuinka toteuttaisit suunnitelmasi. Itse tajusin juuri, että esimerkiksi koko ensi syksyn voin suunnitella mukavaksi, ja sen jälkeisen kevään omistaa myös asioille, jotka merkitsevät minulle paljon. Syksyksi siis rentoa ja hidasta elämää töiden, rakkaiden ja toivottavasti myös paljon matkustelun parissa. Kevääksi taas suunnitelmallista toimintaa opiskelun suhteen.

Raha ja työt ovat oleellinen osa suunnitelmien toteutumisessa, enkä tulisi ilman niitä oikeastaan muutenkaan toimeen. On kuitenkin oltava keino, jonka avulla tulen mahdollistamaan häiriövapaan pääsykoevalmistautumisen osa 2 ensi keväänä. Viime keväänä tekemäni työ oli minulle kai iso energiasyöppö sekä pieni häiriötekijä. Vastaavaa en halua kokea uudelleen.

Nyt olen kokemusta viisaampi, ja minimoin häiriöt, kun haluan tavoitella jotakin itselleni tärkeää - tässä tapauksessa kouluun pääsyä. Sitä ennen elän niin, että hetken koittaessa tuntuu hyvältä päästä tavoittelemaan niitä pitkän tähtäimen unelmia.