ARKI ON COOL!

Nyt kun kaikkien huulilla on sana arki, niin meilläkin näiden viikonloppureissujen välissä on ne perinteiset viisi. Mutta ihan perinteistä arkea meillä ei vietetä. Ainakaan juuri nyt, kun vielä on muutama päivä jäljellä täällä Espanjan auringon alla. Eikä muuten muutenkaan (vielä).

Pääsyy tänne Espanjaan tuloon ei suinkaan ollut seikkailu ja huvittelu vaan toisen äitin ihon parantaminen. Se on olennainen osa meidän arkea, niin täällä kuin kotonakin.

Aamut meillä alkaa kuivaharjauksella, raapimisilla ja rasvaamisilla. Päivät menee tiukkaa ruokavaliota noudattaessa, joskus myös raapiessa ja rasvaamisessa. Tietysti myös toinen äiti käy töissä. Täällä se tapahtuu etänä. Iltoihin kuuluu säännöllisesti urheilu, jotta iho pysyisi kunnossa ja sitten ne samat rutiinit. Usein vähän tai paljon raapimista ja rasvaamista. Yöt ne on meillä nykyään haastavia, eikä pelkästään Minin takia vaan toisen äitin uni on mennyt hukkaan. Herätessäni saan aina jännittää montako tuntia äitillä on unta takana 1 vai peräti 3? Onko iho raavittu auki?

Ruokakuviot on tällä hetkellä rajattu tiukkoihin raaka-aineisiin. Ennen tänne Espanjaan tuloa äiti kävi yliherkkyystesteissä ja sieltä paljastui aika monta ruoka-ainetta joilla ei oo asiaa meidän keittiöön. En useinkaan jaksa tehdä erikseen ruokia molemmille, silloin tällöin teemme toki omiamme. Ja mulle kelpaa todella hyvin myös toisen äitin ruokavalion mukaiset sapuskat ja sen kokkailut. Ja sitten me yritetään keksiä sallituista aineista herkkuja, se se hauskaa onkin. Onnistumisprosentti on vielä aika heikko.

Täällä Espanjassa ei siis suinkaan olla käyty ihanissa tapas-ravintoloissa ja churroteriassa herkuttelemassa ja iltoja istumassa viinilasit kädessä.  Meidän ulkona syömiset voidaan laskea yhdellä kädellä. Eikä niitä tulla pahemmin tekemään ainakaan puoleen vuoteen, yhdessä nautiskellen. Mutta niidenkin aika vielä tulee.

Shoppailemaan en mukaani toista äitiä saa, siitäkään syystä, että lähes poikkeuksetta iho reagoi vaatepölyyn myymälöissä ja kauppakeskuksissa. 

Ainiin ja sitten meillä on vielä tää ihana Mini. Sekin vaatii osansa. Tuo oman twistin vauva-arjen haasteina. Tarvitsee hoivaa, rajoja ja rakkautta. Onnekkaita kyllä ollaan, se tuo jokaiseen päiväämme iloa. Myös niinä tosi haastavina.

 

 


Parisuhdekin toisinaan on ollut koetuksella, ihan vain tämän ihon takia. Mutta me puhutaan ja kunnioitetaan toisiamme. Niin ja rakastetaan. Sillä me selvitään ja se riittää. 

Se miten nää arjen haasteetkin jaksaa on usko. Usko siihen, että jonain päivänä nää vaikeudet on ohi. Päivät ei mee enää ihon miettimiseen ja selviytymiseen. Myös siitä on apua, että tehdään paljon niitä viikonloppureissuja. Ja me jaetaan arjen tehtäviä, eikä kaikki jää toisen niskoille. Ja meillä on toisemme, meidän oma pieni perhe. Ja ystävät, ne on sitä arjen herkkua. Sekä tietysti omat perheemme, aina tukenamme.


Minä tuen toista äitiä niin paljon kuin pystyn ja jaksan. Omat rajanikin olen oppinut tunnistamaan. Ei tietty ole helppoa antaa öisin toisen vain raapia tuntitolkulla kun tiedän mun sivelyn rauhoittavan. Mutta joskus oma unitarve ajaa ohi. Kun tiedän, että pari tuntia ja sitten mini herää. Ja myönnän joskus päivisinkin uppoudun vain minin kanssa leikkimiseen toisen äitin auttamisen sijaan. Vaikeita valintoja!

Mutta nää on meidän haasteita ja tiedän, että jokaisessa perheessä on omansa. Niin arkena kuin juhlana. Sitä sitten rakentaa sen oman arjen niiden haasteiden ympärille, ja yrittää ajaa ne haasteet nurkkaan. Haasteet, niitä tarvitaan. Ne kasvattaa. Se miksi ja mistä tämä ihottuma meidän haasteeksi on tullut on vielä mysteeri, mutta on meillä arvelumme.

Jonain päivänä meillä on toisenlainen arki, toisenlaisilla haasteilla ja sekin on cool!

 

 

 

 

 

Miten kaikki sitten täällä Espanjassa on sujunut? Ainakin niin, että kortisonilta, sairaalalta ja lääkkeiltä on vältytty. Iho on ollut pehmeämpi kuin vuosiin. Kiitollisena saadaan siis olla.

Mites siellä nää arjen haasteet?