KODISTA KOMMUUNIIN, KOMMUUNISTA KANARIALLE

Montaa saattaisi kauhistuttaa ajatus muuttaa appivanhempien luokse. Tai ylipäätään toisen nurkkiin muuttaminen ajatuksenakin voisi nostaa karvat pystyyn. En tiedä mikä mua vaivaa, mutta jouduimme ”pakon edessä” tälläistä kokeilemaan, vaan eipä tunnu missään. Ehkä se johtuu siitä, kun tuo meijän vaari ja mumma on niin hippidippi letkeitä tyyppejä, ettei tässä ollut mitään pelottavaa. Ja ollaan jo totuttu mökkeillessä niiden kanssa yhteiseloon.

Muutimme siis kimpsumme ja kampsumme väliaikaisesti meidän omasta kylästä tänne stadin puolelle, vaarin ja mumman kotiin. Tähän päädyimme, koska toisen äitin asuessa vielä täällä ei iho-ongelmista ollut tietoakaan. Sitten se osti ekan oman kodin ja siellä asuessa kaikki alkoi. Eikä mennyt ainakaan parempaan suuntaan kun muutimme uuteen nykyiseen kotiimme. Joten tää on vähän niin kun paluu juurilleen, ehhehe.

Ollaan myös kuultu sekä luettu ettei koneellinen ilmanvaihto ainakaan helpota iho-ongelmia. Ja tällainen kun löytyy sekä nykyisestä, että aikaisemmasta kodistamme. Myös kodit ovat olleet uusia tai nykyinen lähes uusi. Ilmeisesti myös nykyiset rakennusmateriaalit voivat iho-oireita herkille aiheuttaa. Ja se tässä toisen äidin keississä on myös outoa, että jos olemme olleet ulkomailla ihoa parantelemassa palaa oireet jo samana päivänä tai muutamassa päivässä kun kotiudumme. Käsittääkseemme normaalisti atoopikon iho pysyy edes tovin parempana ilmastohoidon jälkeen!? Ehei vaan ei tuon toisen äitin. Sen maanpäällinen helvetti palaa heti takaisin. Arvatkaa paljo se tykkää Suomesta?

Joo, me ollaan puhuttu siitä ulkomaille muutosta, mutta jotenkin se vaan on ollut vaikeaa toteuttaa. Ts. uskaltaa. Kuitenkin ystävien ja perheiden (lue tukiverkon) asuessa täällä koto Suomessa. Tiedän, että pitää ajatella sen olevan mahdollisesti vain väliaikaista. Jotenkin sitä on vaan ihminen niin mukavuuden ja varmuuden haluinen.

Koska me (minä) ei olla tarpeeksi rohkeita ihan virallisesti (vielä) ulkomaille muuttamaan niin myö taas lähdetään kuitenkin talvea pakoon 3:ksi kuukaudeksi. Kanarialle tällä kertaa. Viime talvena me oltiin pari kk:tta manner Espanjassa, siitä voit lukea vaikkapa täältä. Ja nyt toivottavasti kohteessa jossa voisi myös uida ja ottaa aurinkoa, ainakin useemmin. Merivesi oli meinaan pikkasen liian kylmää helmi- maaliskuussa aurinkorannikolla.

Kanarialle pakoonkin mua joutu hetken taivuttelemaan, tai no kyllähän tämmösiä juttuja nyt joutuu vähän sulatella, eikö? Muttei appivanhemmille muuttoa, köhöm.


Moni on et: hei vähä siistii pääsee pois täältä ja reissuun ja ja.. Mutta on se ainakin mulle iso juttu, kun ei enää kavereita ja asut erilaisessa ympäristössä taaperon kanssa. Sen kanssa kun on kuitenkin muodostunut omat jutut ja rutiinit. No nii nythän miä kuulostan jo ihan kalkkikselta. Oon miä oikeesti ihan reipas ja ja ja.. Kelle mä tässä selittelen?