LOPETA SEKOILU HEI!

Uusi vuosi ja heti pitää lopettaa ennen kuin aloittaa..

Moni varmaan mammalomalla tai viimeistään hoitovapaalla alkaa miettimään, että mitä sitä sit tekis kun työelämään palais. Miksi haluaisit tulla? Mikä sun unelma on? Syy näille pohdinnoille voi löytyä siitä, että yksinkertaisesti olet kotona omissa kuvioissasi ja sulla on aikaa olla oman pään kanssa. Siinä kerkeää märehtimään suuntaan jos toiseenkin. Toinen juttu on se hormonisekoilu. Sitten kun alat tulla sieltä pöllyistä takasin (ehkä siksi tyypiksi joka olit) niin siinä saattaa olla kriisin paikka. Mikäänhän ei tietenkään ole JUST niin kuin ennen, kun onhan sulla on se yksi uusi huollettava ja kasvatettava (joillain jopa useampi, ja en voi ymmärtää siitä täyspäisenä selviämistä).

Ja varmasti nää minityypit kasvattaa sua enempi kuin sinä niitä, ainakin esikoiset.

Mutta niin siihen sekoiluun, eli tulevan pohdintaan. Siihen minäkin ajauduin. Vielä ennen tänne kommuuniin muutettaessa olin ihan sekasin ja pihalla, että mitä sitä sit ens syksynä tekee. Silloin Mini on 2-vuotias, jolloin EHKÄ raaskitaan laittaa se hoitoon. Sniif.

Mun pää oli sekasin kun Haminan kaupunki, kun pähkäilin että mitä miä teen? Kuka miä oon? Millaisia töitä etsisin? Mihin mun koulutustausta riittää? Tästä muutamalle ystävällekin nillitin.

Mielellä kun on vaan taipumus vaipua märehtimään menneitä tai huolehtia tulevasta.

Mikä täällä kommuunissa sitte mun pään selkeytti? No jos nyt lähetään siitä, että joku rauhottava pössis täällä kahden joogin kodissa on, että pää vaan alko selkeytyä. Enkä yhtään vähättele sitä, että aloin täällä lukea taas vähän syvällisempiä kirjoja, palasin takaisin joogan ihanaan maailmaan ja toisinaan jopa meditoin. Toinen äiti on muuten tunnollisesti pysynyt tavoitteessaan.

 

En siis kuitenkaan kokenu mitään valaistumista, tai keksiny miksi ehkä haluan tulla. Mutta löysin rauhan itseni kanssa. Tajusin, että tärkeää on kokea elämä nyt. On turhaa stressata tulevasta kun kaikki menee (usein) kuitenkin toisin kun suunnittelit. Kun löydät rauhan tässä hetkessä voit löytää tasapainon itsesi kanssa.

Uskon, että tän mun prosessin laittoi voimakkaasti käyntiin Kunnes syöpä meidät erottaa- dokkarin katsominen. Huomasin sen katsomisen jälkeen, että mun sisällä tapahtui jotain. Oivalsin, että on oltava kiitollinen nyt. Olen kuullut ja lukenut tarinoita jolloin ihminen alkaa vasta elää kun kuulee kuolevansa. Mikäs järki siinä on? Miksi vasta silloin arvostat elämää ja terveyttä? Voisko näistä asioista nauttia jo nyt, jokapäivä?

Joogassa keskeistä on harjoituksen tuoma syvä hellittäminen. Siinä on paljon samaa armon kanssa.  Anna itsellesi armoa. Usein kun se vaan lähtee itsestäsi. Sitä on monesti itsensä pahin vihollinen.  

 

 


Se mihin otsikko viittaa, on se, että sulla on yksinoikeus siihen kuinka sekasin tai selkeä sun mieli on. Sinä valitset.
Nyt sinulla on edessäsi tyhjä taulu ja 365 mahdollisuutta. Käytä ne hyvin! Antoisaa ja ihanaa uutta vuotta <3