MEDITAATIOHAASTE

Yleensä jonkun kriisin kohdatessaan ihminen alkaa etsiä siihen ratkaisua ulkopuolelta. Käydään lääkärin pakeilla, kokeillaan eri lääkkeitä. Jos ne ei toimi, niin sitten saatetaan siirtyä kokeilemaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Näin mäkin olen tämän ihottuman kanssa toiminut. Etsinyt apua ulkopuolelta. Mitä jos sitä etsisikin sisäpuolelta? Omasta itsestä? Uskon, että meillä on sisällä kaikki ne vastaukset mitä tarvitaan. Ne pitäisi vaan kaivaa sieltä esiin. Helpommin sanottu kun tehty.

Kaikella on elämässä syynsä ja uskon, että mulle tuli tämä ihosairaus jostakin tietystä syystä. Sitä syytä olen tässä koittanut miettiä ja pähkäillä. Ajatuksia siitä on, mutta mikä niistä on se aito syy? Ajattelen, että kun sen perimmäisen syyn oivaltaa ja tekee tarvittavat muutokset sen perusteella, niin tämä haaste (iho) tulee tarpeettomaksi. Ei siis itse iho, vaan sen sairaus.

Miten sitten selvittää se juurisyy henkiseltä puolelta? Pitää aloittaa matka itseen. Oman pään sisälle. Löytää  uudestaan se oma sisäinen voima, joka on tällä hetkellä kadoksissa. Tuntuu, että tän sairauden myötä olen alkanut menettää sitä mun omaa sisäistä voimaa siitä kuka minä oikeasti olen. Sairaudesta on tullut osa mun identiteettiä, mitä se ei oikesti ole. Nyt olen päättänyt, että tämä homma saa riittää.

Niimpä mä olen päättänyt aloittaa meditaatiohaasteen. Meditoin joka päivä alkaen tästä päivästä ainakin vuoden vaihteeseen asti. Lopetan avun etsimisen ulkopuolelta ja etsin sen itsestäni. Katsotaan miten käy. Haluan ottaa vastuun omasta terveydestäni itse. Koska tämä on mun elämä ja mun fyysinen keho. Ei kenenkään muun. Joten vastuu siitä on mulla. Ja vaikka syytä ei löytyiskään, niin ainakin saa paremman mielenrauhan.

Jotenkin tuli taas herätys tähän hullunkuriseen maailmaan, kun kävin taas kerran uudella ihotautilääkärillä. Naama vaihtu, muttei mikään muu.Tuntuu, että siellä vaan ajetaan ihminen sellaseen nurkkaan, että omasta terveydestä ei saa ottaa vastuuta. Pitäisi vaan sokeasti uskoa siihen, mitä he sulle sanovat ja määräävät.Omilla kokemuksilla ja näkemyksillä ei ole mitään merkitystä. Siinä vaan unohtuu sellanen asia, että minä elän tällä kropalla ja terveydellä tätä elämää. Ei lääkäri. Lääkäri ei joudu elämään sen kanssa jos heidän määräämistään hoidoista tulee sivuvaikutuksia. Mulle nimittäin ehtotettiin, että aloittaisin Sandinmunin käytön. Se on sellanen lääke, joka salpaa sun elimistön oman immuunipuolustuksen kokonaan. Senhaittavaikutukset on hurjat. Uskon, että noiden lääkkeen mukana häviäisi viimesetkin rippeet terveydestä. (Samaa lääkettä käyttävät muun muassa elinsiirtopotilaat, jotta kroppa ei hylkisi siirrännäistä.) Solusalpaajiakin on väläytelty. Toinen mitä mulle meinattiin määrätä oli taas sisäinen kortisonikuuri. Tälle tuli stoppi sillä, että kerroin millaset haittavaikutukset siitä viimeksi tuli. Lääkäri ei enää sen jälkeen uskaltanut sitä mulle määrätä. (Mutta ei puhettakaan, että hän olisi raportuinut haittavaikutukset eteenpäin..). Ihmettin ääneen sitä, että eikö tässä ole mitään hoitosuosituslinjaa kun toinen ihotautilääkäri sanoi, että ei missään nimessä sisäistä kortisonia kun se aiheuttaa pahan rebound efektin sitten kun se loppuu. Mikä tarkottaa sitä, että iho menee vielä pahemmaksi kuin ennen lääkettä. Tähän tämä lekuri totesi, että: ”Noh minä olen tässä oikeassa”. Jaa no mutta niin varmaan se toinenkin lääkäri ajatteli olevansa oikeassa :-D

Tuntuu, että lääkärit ei enää nykymaailmassa kuuntele asiakasta. Ei nähdä ihmistä yksilönä vaan jonain muuna. Ei oikeasti kohdata ihmistä.

No mutta anyway. Turha murehtia sellasia asioita mihin ei voi vaikuttaa. Pitää keskittyä niihin asioihin mitä voi muuttaa. Ja mä oon päättänyt nyt (taas kerran) ottaa vastuun omasta itsestäni ja tehdä kaikkeni, että löytäisin perimmäisen syyn/opetuksen tästä ihosta. Katsotaan miten käy =)

Day 1. Meditaatiohaasteesta alkakoon!

Tässä ihana mielenrauhaa tuottava biisi. Ihanaa oloa kaikille!

 

Ashana – Om tare.

 

https://www.youtube.com/watch?v=OA_UUa0WUyE