NYT LÄHTI LAPASESTA

Vietin pari vuotta sitten älä osta mitään -vuotta. Annoin itelleni luvan ostaa vain jos jotain ihan oikeasti tarvitsi en siksi että halusin jotain. Tämä koski etenkin vaatteita, kosmetiikkaa, sisustusjuttuja, toisin sanoen kaikkea materiaa.

Mulle oli tullut ennen tätä lupausta jo edellisen vuoden lopussa sellanen ostoähky. En tiedä johtuiko se kaupallisesta työstäni, jossa paljon myytiin vedoten tunteisiin ei tarpeisiin. Vai siitä, että äitini on opettanut minut ”tarkan markan tytöksi”.

Olin siis alkanu pikkuhiljaa toteuttaa tätä älä osta mitään -periaatetta ilman mitään uuden vuoden lupauksia. Olin jo tullut harkitsevammaksi ostajaksi, vertailin, kiertelin, sovittelin ja tarkoin harkitsin ennen kuin ostin. Sitten haastoin itseäni vielä enemmän. Onnistuin siinä tosi hyvin.

Arvomaailmaani sopii muutenkin tällainen pieni antimaterialismi. Mun mielestä tässä maailmassa on jo tarpeeksi tavaraa ja rompetta, joten oon halunnut hillitä tätä hamstrausta, ainakin omalta osaltani. Toinen äiti ei ees pidä shoppailusta. (Paitsi urheilukamppeiden.)

Tämän vuoksi Mini on kulkenut käytetyissä vaunuissa, turvakaukaloissa ja vaatteissa. Olen kuitenkin supertarkka (öhöm kaikessa materiaan liittyvässä) ja ostan kirppariltakin vain sellaisia mistä oikeasti pidän tai mitä me tarvitaan ja mikä on hyvässä kunnossa. En siis kelpuuta mitä vaan, sieltäkään.

Osan olen ostanut alesta tai ollaan saatu lahjaksi. Muutaman vaatteen ostin uutena Minille. Ja näihin ostoksiin ei toisella äitillä oo ollut oikeastaan mitään sanottavaa. Tyytyväinen on ollut kun oon käytettynä löytänyt ja tehnyt sen kaiken aivotyön, että mitä me tarvitaan. Siis Minille.

Ja mitä kävi nyt. Täällä Espanjassa. Musta tuli yhtäkkiä joku himohamstraaja! Meni viikkoja täällä ennen kuin ostin mitään, etenkään itselleni. Mutta odotas kun kotiinpaluu alko häämöttää niin päivien vähetessä ostokset vaan sen kuin kasvoi kasvaa.  Sadepäiviä oon paennu ostoskeskuksiin. Sadetta on helppo syyttää, hei. Tai sitten iski se paniikki, että kohta en näitä enää saa ja me ollaan kotona.

Minille oon ostanu aika hitosti kaikkea, eri kooissa tietysti. No kun halvalla on saanut ja vielä supersöpöjä juttuja. Kirpparihinnoin, ainakin suurin osa. Kiva selitellä näin jälkeenpäin.

Itelleni kai, ettei tulis ostokrapulaa.

Sitten aloin myös löytää itselleni kaikkea. Ensi kesän muoti näyttäis olevan just sellasta ”mun näköistä”. Joko hippityyliä tunikoineen ja ponchoineen tai sitten sini-valkoista, ihanan raikasta.  Ja sellasta sitä sitten ostoskassiin on päätynyt.

Olin kuitenkin miettinyt jo valmiiksi tänne tullessa, että mitä voin ostaa itselleni. Löysin kyllä sen kaiken mitä meinasin ja ”vähän” muutakin. Halvankin pitää olla hyvä/istuva, siitä en höllää. Ottaisin tästä saldosta kuvan, mutta kun meillä on lähteny mamman mukana jo lähes kaikki Minin jutut Suomeen. Ja vaarin ja mumman mukana yksi kokonainen matkalaukku!! Meidän on siis ostettava vielä yksi laukku millä tuoda kaikki kotiin. WHAT!?

Mutta niin kuin sillä suklaalla, kaikella on aikansa ja paikkansa. (Joo ja pidetään mielessä, että mitään täältä lähtiessään ei saa mukaansa ja sisäinen kauneus on tärkeintä ja ja ja..)

Kotona ei tarvii, eikä pidä hetkeen ostaa mitään, hetkinen, paitsi Minille potta ja syöttötuoli.

 

Myönnetään vähän lähti lapasesta.