PERHEEN SISÄINEN ADOPTIO

Varoitus, sisältää avautumista!

Äitejä ottaa vähän kaaliin. Muutettiin Helsingistä vähän landemmalle ennen kuin mini syntyi. Helsingissä perheen sisäinen adoptio menee tyyliin kaavalla:
Voitte ottaa jo odotusaikana yhteyttä Helsingin sosiaalityöntekijään - Saatte kaavakkeita täytettäväksi -Bebe syntyy - menette adoptioneuvontaan sosiaalityöntekijän luo - Saatte sieltä paperit, jotka toimitetaan käräjäoikeuteen - Käräjäoikeudesta tulee vahvistus, ja näin bebellä on kaksi huoltajaa. Ystävillämme meni tähän hela hoitoon 2 viikkoa, juuri pari kk ennen minin syntymää.

Mutta.. Me kun emme asu enää Helsingissä, niin meidän kunnassa adoptioasiat hoitaa Pelastakaa lapset Ry eli Pela (kirjoitin muuten aluksi vahingossa pelastakaa lapaset, öhöm).
Meillä homma on mennyt näin:
Soittelin jo ennen minin syntymää Pelan sosiaalityöntekijälle, hän kertoi etten voi tehdä mitään vielä etukäteen. Suostui kuitenkin lähettämään kaavakkeet kotiin, joista sitten keskustellaan ensimmäisessä adoptioneuvonnassa. Jotka muuten oli sellasta kyselyä, että hyvä ettei kysytty alushousujen väriäkin. Äitejä se lähinnä huvitti.

Sitten kun mini syntyi vahvistettiin aika jolloin sos.työntekijä tulee meille kotiin. Täti tuli, viipyi n. 1,5h ja kyseli kaikkea jonnin joutavaa. Myös tärkeääkin tuohon puolitoistatuntiseen mahtui.
Sitten saatiin uusi aika, jolloin meidän piti mennä Pelan toimistolle. Saimme ajan reilun kuukauden päähän. Siellä kyseltiin taaaas samoja juttuja, ei mitään uutta! Ja kyllä ajoimme tämän takia yht. 60km ja tapaaminen oli tietysti keskellä työpäivää. Sos.työntekijää jo itseäänkin harmitti kun vei meidän aikaa, kun asiasta vähän nillitimme. Keskustelun aiheet oli vähän samat kuin jos olisi mennyt kaverin kanssa kahville sillä erotuksella tietenkin, että kyseessä oli tuiki tuntematon henkilö. Noo mites teillä on mennyt? Onko vanhemmat innoissaan lapsesta? Ootteko saaneet nukuttua? yms..samoja asioita kuin ensimmäisellä käynnillä, paperit olivat jo valmiina käräjäoikeutta varten eli homma oli puhdasta p*skan jauhantaa ja byrokratian noudattamista. Noh saatiin sentään minille kivoja ruoka-alustoja, vaikka aika hintavia nekin oli jos laskee ajetut kilometrit ja tuhlatun ajan…
 

 


Sitten odottelimme papereita Pelalta. Toimitimme paperit käräjäoikeuteen. Odotimme ja odotimme.. 1,5kk ja sitten alkoi jo ihmetyttää missä päätös viipyy.. Eilen toinen äiti soitti sinne käräjäoikeuteen ja kas päätös on jo tehty, mutta meitä ei ole tiedotettu, koska paperit ovat kadonneet. Jippijaijee! Nyt odotellaan, että saadaan lasku ja se päätös, VIHDOIN.

No mutta onneksi perjantaina sanottiin TAHDON ja tulevaisuudessa samaa sukupuolta olevat parit välttyvät tältä prosessilta ja se menee samalla lailla kuin heteropareillakin. Joten valoa tunnelin päässä on jo onneksi näkyvissä.