RUOKA LISÄÄ TUSKAA

Välillä mietin (mietitään) millaista olis olla tavallinen ihminen ja käydä tavallisesti kaupassa.
Ihan vaan ottaa hyllystä mitä mieli tekee. Ja syödä sitten hyvällä omallatunnolla. Välittämättä lisäaineista, siitä onko kananfilee 100% lihaa, onko tuotteessa aspartaamia, sisältääkö maitotaloustuotteita, onko fruktoosi-glukoosisiirappia, tai onko tämä gluteeniton luontaisesti gluteeniton vai onko siitä poistettu gluteeni. Tää lista vaan jatkuis. Kauppareissuun tuhraantuu monesti tunti helpostikkin kun tihrustat siellä ainesosaluetteloita. Tai metsästät ituja ts. alfalfaa.
Eilen huvituin kun jouduin vieraassa Prismassa kysymään missä ne on ja sain vastauksen: -Joo ne on tuolla valmisruokavälikössä nro 22. Ööö.. kuka lie keksiny ne sinne laittaa. Varsinainen eines.

Se miten tähän ruokaviidakkoon ollaan eksytty johtuu siitä toisen äidin ihottumasta. Lähettiin selvittämään mikä pahentaa kutinaa tai saa ihon kuumottamaan. Kun selkeesti jotkut ruuat niin teki. Ja kyllä sitä ollaan asioita löydetty, mutta on tää vieläkin sellainen suo.
Me ollaan opittu ruuasta tai paremmin sanottuna ravinnosta paljon, todella paljon!
Olen myös hyvin kiitollinen, että tähän ollaan tultu. Osaan syödä puhtaammin ja ravitsevammin.
Nythän joudun itse myöskin olemaan maidoton, kun meidän perheeseen ei riittäny yksi ihottumainen, ehei. Minilläkin on. Ja maitotuotteet sille sovi ei.
Se fiilis on ihan karsee kun oot ite syöny jotain ja sitte näät sen vaikutuksen pieneen ja soimaat itteäs, että miks mun idiootin piti syödä sitä. Se, se on vasta kasvattavaa!

Nykyään myös tässä kodissa mietittään onko ruoka-aine alkaalinen vai hapan. Koska ollaan opittu, että happamassa kehossa asuu sairaudet. Sen takia myös huhutaan että ruokasooda parantaa syövän. Ruokasooda saa kehoa emäksiseksi. On toki muitakin asioita jotka hapettaa kun ruoka, meinaan liikunta etenkin tosi raskas treeni, bakteerit ym loiset, ympäristö ja sen myrkyt ja niin etiäppäin.
Tää on nyt toisen äitin missio, saada keho siis emäksiseksi. Silloin sen ei pitäisi myöskään reagoida mihinkään allergeeneihin.

Ei meillä ihan aina niuhoteta, kuten ei tehty treffeilläkään. Ja siitäkös sitte tuon äitin iho suuttui. Menikin  juomaan lasin viiniä ja ottamaan pari haukkua mun muffinista. Siitä ihan tavallisesta omenamuffinista.
Sitten se joutui seuraavana päivänä kärsimään. Iho meni karseeseen kuntoon. Ja vuoti visvaa. Ja täällä kodissa oli ilo ylimmillään.
 

 

 

 

Siinä nää on Ragussa syömässä fiiniä dinneriä. Vetästiin 4-ruokalajia. Tykkäsin ruuasta ja etenkin paikasta. Sen fiiliksestä ja sisustuksesta. Nuo alkupalaleivät oli suussa sulavia. Muuten sanoisinko, että ei tajunnan räjäyttävää makuelämystä, mutta hyvää. Mun ruuat ei ainakaan tuonut mulle mitään uutta erilaista makunautintoa. Annan kakkos.. eiku kasipuol.

Sitä ennen nää oli kauhu-hohtogolfissa. Siellä nää sai olla ihan kahestaan koko mestassa ja sit nää karju eiku kilju.

 

Minut haluttiin haastaa, kun tää ilo oli jääny kesältä kokematta. Toinen äiti oli varma voitostaan, mutta kuinkas sitten kävikään..

 

Minä voitin! Pisteellä.