TAKKI TYHJÄNÄ KATUJA ASTELEN

Tällä hetkellä tai ainakin tänään, just nyt on sellanen olo että takki on ihan tyhjä. Takana on huonosti nukuttuja öitä, Mini treenaa kai niin kovasti uusia juttuja nyt että nukkuu huonosti. Ja/tai näkee painajaisia ja herää itkemään, usein. Hampaita se on tehny jo neljäkuukautisesta mutta ei oo vielä saanu mitään aikaseksi. Sitte öisin mun vieressä tuskailee yksi kappale kutisevaa vaimoa. Viime yönäkin annoin itestäni enemmän näille kahdelle kuin nukkumatille.

Tiedän että oon vahva ja sinnikäs nainen. Ja kun saan taas yhden kunnon yön alle mun maailma näyttää ihan toisenlaiselta.
Nyt vaan näen sotkuisen kodin, Minin joka ei edes tänään nuku päikkäreitä, keskeneräisiä pihahommia ja likaisen tukan peilistä. Miksi aina näinä päivinä tuntuu että miä romahan ja seuraavana päivänä saatankin olla intoa täynnä kun ilmapallo?
Osaan kyllä tyynnytellä itteänni että kaikki järjestyy, kaikki on hyvin ja se menee kyllä ohi. Mutta miksei se auta tähän hetkeen ollenkaan?

Ja tiedän ettei mun tarvii välttämättä tehä oikeestaan mitään. Mutta ku haluisin! Oikeestaan haluisin ehkä vaan hetken olla yksin.

Kohta vedän mekon ylle ja mennään juhlistamaan toisten onnea ja rakkautta. Kaipa se siitä, tarttuu vähän tähänkin.

Että näillä fiiliksillä sitte..