Hallittu kaaos

Lomalla on hyvä tehdä hieman muutoksia normaaliin arkeen. Niinpä äiti sai ansaitun irtioton kolmesta pienestä takiaisesta lähtemällä isompien lasten kanssa saareen mökille. Onkimista, kaarnaveneiden tekemistä.. kaikkea sellaista mitä yli 5-vuotiaat osaavat tehdä. Iskä viihdyttää siilä aikaa pienempiä parhaansa mukaan.

Torstaiaamuna sanoimme heipat Team Äitille, Leevi oli kovasti pettynyt kun ei päässytkään mökille. Pienet kahden vuoden ikäiset naperot ymmärtävät jo aika paljon asioita ja iskä päätti käyttää tätä hyväksi. Kerroin heille päivän suunnitelmat etukäteen ja ohjasin toimintaa eteenpäin kuin aalloilla surffaten. En ole koskaan tainnut edes koskettaa surffilautaa, ehkä joskus nähnyt kauempaa.. mutta kuitenkin, tiedän miltä se näyttää.

Pienet roskakuskit innokkaasti apuna.. helpommalla pääsee kun ottaa mukaan.

Aamupäivä meni omalla painollaan, puuhastelimme sisällä kaikenlaista. Päiväunille lähtiessä lupasin, että lähdemme käymään kaupassa unien jälkeen. Ihan missä kaupassa tahansa, kunhan käymme kaupassa. Kuului ryhmässä JOO ja päät tippuivat tyynyille. Melkein ainakin, meni aika pitkä tovi ennenkuin huoneessa oli hiljaista. Mietin sopivaa kauppaa kohteeksi jossa jahdata juoksevia karkureita.. Totesin, että hullu saa olla mutta ei tyhmä, joten soitin mummille. Ja kuinka ollakaan, mummilla oli kuin olikin tarvetta käydä kaupassa, joten sovimme yhteisen ostosreissun.

Pieniä unikekoja piti lopulta herätellä päiväunilta. Toiminnan ohjauksena toimi mainiosti lause "mummin kanssa kauppaan", joten vaippojen vaihdot ja välipala sujuivat ilman suurempia ongelmia. Hupparit päälle, kengät jalkaan ja juosten kohti pikkubussia. Kävimme nappaamassa mummin kyytiin ja aloimme miettimään sopivaa kauppaa. Kolmelle pienelle shoppailijalle on oikeastaan kolme vaihtoehtoa: pikkukärryt, autokärryt tai tallustelu ilman mitään. Iskä tykkää haasteista eli valitsimme Lappeenrannan Prisman ja 3x pikkukärryt. Kaaos on hallittua jos se vaan pysyy kasassa, eikö niin..?

Kolme pikkukärryä seuraa mummia Prisman käytävällä.

Ehkä tilanne oli sopivan uusi, koska kukaan ei ymmärtänyt lähteä karkuun, hylätä pikkukärryjä tai edes tyhjentää namihyllyä omaan kärryyn. Kaikki sujui yllättävän hyvin, iskä antoi ostoksia jokaiselle vuorollaan ja lähes joka kerta jaksettiin odottaa sitä seuraavaa tuotetta omaan kärryyn. Yhdessä kohtaa iskä teki poikkeuksen, jokainen sai omaan kärryynsä six-packin Paula minivanukkaita. Kaikki saivat myös seuraavan toimintaa ohjaavan tavaran itselleen, kaikilla oli oma jäätelö odottamassa mummolaan pääsemistä. "Mennään nyt mummin luokse syömään ne jäätelöt" motivoi tallustemaan nätisti kohti parkkihallissa odottavaa pikkubussia.

Kun lopulta pääsimme kotiin, Venla muuttui jälleen kerran Tyttö-mustekalaksi. Syyksi paljastui kuumemittarilla todettu pieni lämmön nousu. Liekö Prisman muutaman kilometrin kävelyreissu oli kuitenkin liian rankka tai joku muu oli vienyt lapsista energiat. Venla otti iltapuuroa kaksi lusikallista ja sitten suoraan sänkyyn nukkumaan, pojat vetivät iltapalat napaan ja vaativat päästä myös heti nukkumaan. Iskä ei pistänyt vastaan, talossa oli hiljaista hieman kahdeksan jälkeen.

Aamu oli jo pitkälle ennenkuin viereisestä huoneesta kuului ekaa kertaa "Iskääää". Päivän ohjelmassa oli aamupäivän kylpy, josta kukaan ei ole tähän mennessä kieltäytynyt ja päiväunien jälkeen lettujen paistaminen mummin pihakeittiössä. Jälleen kerran siis sellaista tekemistä mihin on helppo suostutella mukaan. Koska ensimmäinen yritys kaupassa käynnistä onnistui hyvin, päätti Team Iskä ottaa seuraavan haasteen vastaan. Mummolasta pienen lähimarketin kautta kotiin. Ongelmana tässä kaupassa on pikkukärryjen määrä, vain yhdet pikkukärryt. Iskä oli ehtinyt ensimmäisen kerran kääntää selän poikia kohti, siis noin 5 metriä ulko-ovelta, ja pikkukärryn vieressä kulkeva apupoika oli jo työntämässä grillimakkarapaketteja kyytiin. Pieni kauppa vaati selkeästi enemmän ohjailua kuin iso kauppa.

Lettuja odotellessa voi leikkiä vaikka hiekkalaatikolla.

Team Äitin oli tarkoitus tulla seuraavana päivänä takaisin, mutta saimme suostuteltua heidät jäämään vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi mökille. Meillä olisi siis vielä yksi päivä jäljellä testata kaaoksen hallintaa. Seuraavaksi koeympäristöksi valitsimme rautakaupan, iskälle oli pieni maalausprojekti kesken ja tarvitsin yhden maalaussienen kokeiltavaksi. Lisäksi ruohotrimmerin lanka oli loppunut, joten sitäkin saisi samasta paikasta. Pääsimme kaupan porteista sisään ja sitten alkoi tapahtua: ensin ihmeteltiin portteja, maalaustarvikkeiden luona iskän etsiessä maalaussientä heiteltiin teloja ja muita tarvikkeita pitkin käytävää. Tämä oli virhe, ajatteli iskä itsekseen, trimmeriosastolle olisi vielä pitkä matka ja hyllyissä paljon houkuttelevia tavaroita. Muutaman mikroaaltouunin testaamisen ja työkalujen tarkastusten jälkeen saavuimme oikealle hyllylle. Iskälle tuli taas kiire valita, koska kolmen eri ruohonleikkurin kimppuun hyökkäsi uteliaat pienet sormet. Iskä oli lopulta napannut väärän tuotteen, mutta palvelutiskillä ystävällinen nainen kävi hakemassa paremman tuotteen tilalle. Sitten nopeasti kohti kassaa ja pikkubussia.

Oli siis jo hieman hankalammin hallittavissa, mutta mitä jos menisimme tuohon viereiseen K-Citymarketiin käymään..? JOO, kuului takapenkeiltä, mennään.. No, mennään vaan. Siellä on varmaankin pikkukärryjä jokaiselle.. Pääsimme sisälle ja iskä totesi seuraavan vaaran: vain kaksi pikkukärryä. Onneksi samassa kohtaa oli autokärryjä ja jopa sellainen malli, johon mahtuu kaksi ohjaamaan ja kaksi ylös istumaan. Kaksi rallikuskia rattien taakse ja yksi katsomaan maisemia iskän eteen. Välillä vaihdettiin paikkoja, mutta yllättävän maltillisesti pysyttiin kyydissä. Ostokset kassiin ja kohti parkkipaikkaa. Ehkä tämä toimii sittenkin..

Vihdoin seuraavana päivänä äiti ja isoveljet saapuivat kotiin. Iskä sai huokaista helpotuksesta, taas muutamat ylimääräiset kädet auttamassa kotona. Selviäähän täällä yksinkin, mutta kaaoksen hallinta on pidemmän päälle raskasta. Lapset onneksi kasvavat nopeasti, vuoden päästä tilanne on taas ihan eri.