Isoja muutoksia pieniin asioihin

Olemme jo useamman kuukauden ajan miettineet kolmen pienen marakatin siirtämistä pinnasängyistä normaaleihin lasten sänkyihin. Siis sellaisiin, mistä pääsee ihan itse karkaamaan pois ilman mitään ongelmia. Totuushan on se, että lapset olisivat päässeet kyllä pois häkeistään, Jesse eteenkin näytti sen useampaankin kertaan aamuisin, kun heitä meni hakemaan pois huoneesta.. "mie tuun ite" oli vastalauseena tarjoukseen nostaa hänet pois. Jostain kumman syystä he vain halusivat pysytellä sängyissään niin kauan kunnes joku tuli kurkistamaan ovelta.

Siirsimme aluksi sänkyjen vaihtamista siihen, kunnes minä jäisin lomalle heinäkuun alussa. Takaraivoissamme on kuitenkin jo pidempään tykyttänyt lause "mitähän siitä tulee" ja sen takia päätimme vielä siirtää operaatiota alkamaan häiden jälkeen. Siis meidän häiden, pitäisiköhän siitäkin kertoa jotain? Morsian oli kaunis, päivä meni todella loistavasti, minulla on virallisestikin vaimo.. ehkä voisin kertoa tarkemman tarinan myöhemmin?

Häiden jälkeinen maanantai koitti nopeammin kuin olimme ajatelleetkaan, Tuomionpäivä vai Uusi alku? Laitoimme pienet pallerot nukkumaan päiväunille viimeistä kertaa pinnasänkyihin ja aloimme sillä aikaa kasaamaan heidän uusia sänkyjään. Olimme ostaneet kolme käytettyä, mutta hyväkuntoista sänkyä, joihin suurin muutos oli Venlalle vaaleanpunaisiksi maalatut tolpat. Pitäähän prisessalla olla jotain millä erottua..

Päiväunilta heränneet pörröpäät tulivat tarkastelemaan omia uusia sänkyjään ja valitsivat heti omansa. Välipalan jälkeen ne siirrettiin omille paikoilleen ja patjojen lisäämisen jälkeen tulikin se ensimmäinen tärkeä testi: kuinka hyvin näissä voisi pomppia? Trampoliinitesti piti tietysti tehdä myös kavereiden sänkyihin, ihan vertailun vuoksi. Myös unikaverit kokeilivat miltä uusissa sängyissä tuntuisi köllötellä.

Täältähän siis pääsee pois ihan milloin vaan..?

Ensimmäinen ilta oli arvatenkin rauhaton, leikkejä yritettiin jatkaa vaikka nukkumaan pitäisi käydä. Iltasadun jälkeen iskä poistui huoneesta ja toivoi hartaasti, että pienet väsyneet lapset ymmärtäisivät jäädä sänkyihin. Sängyistä kuului jutustelua, sitten pienet jalat tepsuttivat oven luokse ja valoa alkoi näkymään oven raosta. Iskän tullessa sammuttamaan valoja legoilla leikkivät lapset lähtivät juoksemaan karkuun. Tätä jatkui tunnin verran kunnes viimeinenkin eli Venla nukahti uuteen sänkyynsä. Ensimmäinen yö meni rauhallisesti ja lapset nukkuivat ihan normaalit yöunet. Ei siis ihan täysi katastrofi.

Seuraavat kolme päivää reissasimme ympäriinsä, vierailimme kahdella eri mökillä ja kävimme Tykkimäessä hurjastelemassa. Siis kolme päivää aamusta iltaan poissa kotoa, ilman päiväunia. Kun perjantaina olimme sitten ensimmäistä kertaa kotona siihen aikaan, että päiväunet olisi pitänyt nukkua uusissa sängyissä, ei se ollutkaan enää ihan niin helppoa. Puolen tunnin pomppimisen jälkeen luovutimme ja totesimme päiväunien ehkä loppuneen kokonaan samalla kertaa?

Päiväunien sijaan voi vaikka syöttää sorsia tuttavien mökillä

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, poistimme tutit puolivahingossa samoihin aikoihin. Äiti pakkasi lapset auton kyytiin ja lähti heidän kanssaan mökille muutamaksi yöksi. Iskä sai jäädä ihan yksi kotiin puuhastelemaan kaikenlaisia rästiin jääneitä hommia. Tavaroita pakatessaan äiti unohti tutit kotiin ja iskä sai viestin "piilota ne ennen kotiintuloa". Eihän ne ole enää pitkään aikaan olleet muuna kuin nukkumaan mennessä mukana, joten suht nopeasti nekin unohdettiin.

Nyt on muutama viikko takana ja nukkumaan meneminen on suht rauhallista iltaisin. Vähän aika yritetään temppuilla, haetaan huomiota, mutta kohtuullisen helposti se menee. Venla on, kuten aina ennenkin, se hankalin tapaus. Päiväunetkin ovat tulleet takaisin ohjelmistoon melkein joka päivä, joinain päivinä ei suostuta nukahtamaan, mutta se sitten näkyy illalla väsähtämisessä. Ei ole tosin vielä löytynyt ketään sammahtaneena kesken leikkien, kuten Otolle saattoi tapahtua samanikäisenä.

Jos päiväunet on jääneet väliin, on illalla hieman väsynyttä porukkaa.

Yöllä ei ole vielä kukaan kömpinyt iskän ja äitin väliin. Ehkä koittaa vielä sekin aika, kun iskä siirtyy keskellä yötä suosiolla sohvalle nukkumaan tilanpuutteen takia. Ja aamulla herään siihen, että pieni tyttömustekala on seurannut iskää ja tuhisee tyytyväisenä kainalossa.