Ketjureaktioita

Tällä viikolla olen joutunut miettimään minkälaista elämä oli ennen näitä viittä lasta.. eihän sitä edes muista, siitä on niin kauan aikaa (kolme vuotta). Sen kyllä muistan, että silloin en ollut vastuussa kuin itsestäni, joten elämä oli siltä osin selkeämpää. Ja pyllynpesua oli huomattavan paljon vähemmän.

Olen (omasta mielestäni) aina ollut hyvä analysoimaan omassa pienessä päässäni mitä tapahtuu seuraavaksi, miten oma toiminta vaikuttaa lopputulokseen. Yksinkertaisin esimerkki on autolla ajaminen, miten huomioida muu liikenne ja ennakoida omien valintojen vaikutus. Varmasti hyvin yleistä monille. Usein oma rohkeus ei riitä vaikuttamaan siihen, että muokkaisin tapahtumaketjua erikoisemmin, olen kuitenkin luonteeltani hyvin rauhallinen henkilö. Joskus kuitenkin tekisi mieli esimerkiksi töissä käytävällä kävellessä tarjota ylävitonen esimiehelleni tai jollekin muulle henkilölle joka tuntee minut, tokaista vain "Hiton hyvä päivä!" ja jatkaa kävelyä. Se varmasti jättäisi kyseiselle henkilölle loppupäiväksi muistikuvan minusta, koska en normaalisti toimi niin. Ja aiheuttaisi ihmetystä.

Yritän käyttää samaa ennakointia myös lasten kanssa toimiessa, eteenkin konfliktien välttämiseen. Isompien poikien piirteet tunnen jo hyvin, mutta nämä kolme pientä taaperoa jallittaa iskän kerta toisensa jälkeen. Aina kun olen luullut oppineeni tuntemaan heidän toimintatavat, joku keksii uuden jutun ja kaksi kopioi samaa eli seuraa ketjureaktio. Eteenkin, jos iskä sanoo taikasanan EI.

Sie siis käänsit sen.. ootahan miekin koitan.

Useimmin jokapäiväiset ketjureaktiot tulevat ruokaillessa, jos esimerkiksi yksi (siis Jesse) aloittaa hakkaamaan nokkamukilla pöytää, kaksi muuta alkaa paukuttaa naama virneessä kahta kauheammin kunnes iskä ottaa mukit pois tai siirtää tuolit kauemmaksi pöydästä. Välillä alkaa myös kilpailu "Kuka huutaa koviten", jossa voittaja herättää äitin tai isoveljet. Siis ei itketä vaan huudetaan ihan muuten vaan. Ja jos iskä kieltää.. huudetaan vielä kovempaa. Kenellekään ei voi myöskään antaa mitään muuta syötävää tai juotavaa jos muilla on ruokailu kesken, muuten lusikka lentää lattialle kuin hanskat lakon alkaessa. Ja loppuun ruokaan ei kosketa koska kaveri sai jotain muuta.

Jos oot mukana hakkaa nokkamukilla tähän rytmiin

Joskus tuntuu myös, että pienet taapertajat ovat synkronoineet sisäiset kellonsa, koska pyllypesujonoon tulee aika usein kolme asiakasta. Vaippoja meillä muuten menee arviolta 5000 kpl vuodessa. He oppivat toistensa avulla jatkuvasti uusia juttuja ja ketjureaktiot seuraavat toisiaan. Yksi uusimmista on se, että jos johonkin kohtaan sattuu, tullaan iskän tai äitin luokse, koska puhaltaminen auttaa. Ja kaksi muuta potilasta on heti sormi ojossa tulossa kohti, koska pehmomuumi puraisi tai leikkihella poltti sormeen. Eikä kerran puhaltaminen enää parannakaan vaan kierrosta pitää jatkaa potilasta vaihtaen vähintään kolme kertaa.

Taikasana ei.. Se on kuin kaataisi bensaa liekkeihin, koska kaksi kaveria toteaa kolmannen löytäneen jonkun tosi hauskan jutun, koska iskä kieltää. Lapsillehan ei ilmeisesti saisi sanoa ei, vaan pitäisi yrittää muotoilla kielto positiivisen kautta. Mutta aina ei vaan jaksa tai pysty siihen, kun kolme tai kaikki viisi koettelevat vanhempien hermoja. Ota Leevi se imurin sähköjohto pois suusta, pure mieluummin vaikka pehmolelua. Tulehan Jesse pois imurin selästä, ratsasta vaikka tuolla pehmolelulla jota Leevi syö. Venla, tule pois sieltä takan luota, mene vaikka auttamaan Jesseä pois Leevin litistyksestä. Anna Kasperi Oton välillä leikkiä sillä lelulla, menisitkö pelastamaan Jessen noiden kahden alta. Otto nyt sait lelun Kasperilta, annahan imurin säätimien olla. Hei menkäähän kaikki nyt leikkimään ja antakaa iskän imuroida loppuun..

Joskus vain tuntuu, että kyseessä on ketjureaktio, kun asiat menevät pieleen kerta toisensa jälkeen. Viime talvena olimme lähdössä tuttavaperheen luokse vierailulle kun tapahtumat menivät näin. Aloimme pukemaan vaatteita päälle, ensi itselle ja sitten lapsille. Kasperi puki itse, Ottoa piti auttaa hieman. Pienille talvihaalareita päälle, taistelun jälkeen itsellä oli hiki ja eteenkin Leevillä kuuma. Viimeiselle vihdoin vaatteet päälle, kaksi pyllypesua kaipaavaa hikipäätä istuu lattialla. Haalarit pois, pesulle ja vaipanvaihtoon. Toisen pukemisen jälkeen oma paita oli jo aivan märkä, naperot turvakaukaloihin ja kohti autoa. Kaikki lapset kiinnitettyinä penkkeihin, iskä ja äiti etupenkille.. auto sanoo käynnistettäessä vain klik, kovat pakkaset hyydyttivät akun. Tekisi mieli sanoa pari tuhmaa sanaa, mutta ei voi kuin nauraa tilanteelle. Vieressä istunut nainen ei kyllä nauranut. Kaikki takaisin sisälle, ulkovaatteet pois ja leikkimään. Onneksi tuttavaperhe pääsi tulemaan meidän luokse.

Mitä siis olen oppinut ketjureaktioista? Jos yksi haluaa jotain, muutkin haluavat samaa. Ruoka, juoma, lelu, kirja.. joskus se on kassista tippunut pöllöhattu.

Pöllöveljekset poseeraa