Kolmen voima

Pitkä tauko kirjoittamisesta johtuu kaiken muun elämän täyttymisestä erilaisilla asioilla. Työkiireet, kotikiireet, pakollinen nukkuminen.. siinähän se vuorokausi on vierähtänyt. Nyt on töistä lomaa, joten jää ehkä jossain välissä hetki aikaa kirjoittaa.

Kun katsoo ajassa taaksepäin ja miettii lasten kasvamista, huomaa helposti samanlaisia piirteitä pienten 2-vuotiaiden käytöksessä nyt verrattuna isompien käytökseen vuosia sitten. Silloin Kasperilla ja Otolla alkoi aina jossain vauhti kiihtymään leikeissä niin rajuksi, että pienempi, siis Otto, jäi yleensä jalkoihin. Muistan se kuin eilisen.. siis tarkemmin ajateltuna, sitähän nuo tekevät vieläkin. Otto vain tietää paremmin mistä narusta vetää jos haluaa härnätä isompaa..

Välillä leikitään sulassa sovussa yhdessä..

Kolmen pienen naperon kohdalla on se ero, että he ovat samanikäisiä. Eivät samankokoisia, mutta paremmin tasaväkisissä asemissa häkkimatsin alkaessa. Karkuun juostaan suurinpiirtein yhtä kovaa kuin jahtaaja tulee perässä junaradan pala kädessään. Joskus kopsautetaan päähän, välillä jäädään huutamaan junarosvon perään ja vedotaan äitiin tai iskään. Joku huutaa jokatapauksessa ja erotuomarit pyrkivät selvittämään tilanteen tarjoamalla vaihtoehtoisia leikkejä. Kolmestaan leikkiessä homma yleensä karkaa käsistä, vaikka olisikin hetken aikaa leikitty sulassa sovussa.

..ja sitten yritetään haudata kaveria hiekan alle.

On ollut mielenkiintoista huomata, että jos yhtälöstä poistetaan hetkeksi yksi tekijä, ei toiminta olekaan ihan niin hektistä. Joku aika sitten lähdin kaatopaikalle viemään risukuormaa ja nappasin pihalta kainaloon Leevin. Hiivimme vaivihkaa autolle äidin jäädessä Jessen ja Venlan kanssa hiekkalaatikolle leikkimään. Ajoimme peräkärryn kanssa kaatopaikalle, otin apupojan myös hommiin ja tyhjensimme risukuorman. Takaisin kotiin tullessamme Jesse ja Venla syöksyivät kuistiin vastaan, ja Leevi kertoi käyneensä iskän kanssa kaatopaikalla. Meno kotona oli kuulema ollut normaalia rauhallisempaa, tosin emmehän me olleet kovinkaan pitkään poissa.

Vielä paremmin saman asian huomasimme muutama kuukausi sitten, kun vietimme Jessen kanssa pari yötä sairaalan lastenosastolla hengitystieinfektion takia. Kotona kaksi pientä ja kaksi isompaa aiheuttivat normaalia vähemmän päänvaivaa äidille, iskän viettäessä aikaa sairaalahuoneessa pikkupotilaan kanssa. Vaihdoimme rooleja välillä ja pääsin itsekin toteamaan saman asian: Venla ja Leevi toimivat huomattavasti rauhallisemmin kahdestaan kun kolmas elementti kaavasta puuttui. Kun vihdoin pääsimme takaisin kotiin, oli jälleentapaaminen iloinen tapahtuma. Kaikki halasivat innoissaan Jesseä kuin hän olisi ollut viikkokausia poissa. Palava materiaali ja happi kohtasivat kuitenkin lämmön hyvinkin pian, ja viimeisen parin päivän nahistelut piti ottaa takaisin kerralla.

Vauvat pois - check. Leevi kyytiin - check. Jesse valmiina juoksemaan - check.

Kolmen pienen palleron Tahvoiluenergia siis voimistuu heidän toimiessa yhdessä.. parin vuoden päästä supersankarit Neiti Lämpö, Happi-Poika ja Palava Materiaali ovat tarpeeksi kehittyneitä ja saavat avukseen Herra Sytytyslangan ja Kapteeni Napalmin.. Viiden Voiman lähestyessä iskä ja äiti tarvitsevat vähintäänkin Iron Manin haarniskat.