Lisää vauhtia

Edellisestä kirjoituskerrasta on lähes vuosi aikaa, joten paljon on ehtinyt tapahtumaan. Yhden huomion olen kyllä tehnyt, joka on kylläkin ihan itsestään selvää: mitä isompi lapsi (tai aikuinen) niin sitä pienempiä muutokset ovat isossa kuvassa. Itse olen esimerkiksi hyvin pitkälti samassa tilanteessa kuin vuosi sitten tai ainakin itsestä tuntuu siltä. Keski-iän kriisi ei ole vielä saavuttanut.

Syksyllä aloitettiin päiväkodissa, aluksi ryhmästä meidän kolmikko oli 20% lapsista

Kolmen pienimmän naperon elämässä on tapahtunut suurimmat muutokset, kun ensimmäinen vuosi päiväkodissa on takana. Jännityksellä odotimme viime syksynä, että kuinkahan tässä käy, mutta jälkikäteen ajateltuna se muutos arkirutiineihin sujui yllättävän helposti. Muistan kyllä kun ensimmäisenä hoitopäivänä kolme pientä, oman reppunsa kanssa lähes samankokoista, tallustelijaa kävelivät ihmetellen päiväkodin portista sisään. Ympärillä vieraat lapset huusivat "en haluuuuu" vanhemmilleen, mihinköhän paikkaan iskä meidät OIKEASTI on viemässä? Viisi-vuotiaan isoveljen varmat askeleet edellä toivat varmaan turvaa, hän oli jo kokenut konkari ja osasi kertoa uudesta ympäristöstä mielenkiintoisia tarinoita. Tutustumispäivänä tavatut hoitajat olivatkin tutunnäköisiä ja kolmestaan kulkeminen auttoi rohkaistumaan vielä lisää. Iskälle heipat ja tutkimaan uusia leluja.

Kolme lasta valmiina normaalina arkiaamuna ryntäämään autoa kohti, enää Otolta puuttuu vaatteet ja iskällä on hiki.

Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta koko vuoden aikana ei tuntunut olevan kuin satunnaisia hankalia aamuja pienten palleroiden kanssa. Tottakai kaikki yöpukujen vaihtaminen vaatteisiin ja ulkovaatteiden pukeminen x3 vie aikaa, mutta tietyt rutiinit ja niissä pysyminen auttoi. Välillä piti keksiä jotain uutta millä pitää yllä harmoniaa, kuten ainainen taistelu suosikkipaikasta autossa ratkaistiin vaihtuvalla järjestyksellä. Samoin musiikin valitseminen autossa laitettiin vuoroihin, ehkä näistä johtuen naperot osaavatkin kysyä "kenen vuoro valita?". Musiikkivalintana oli kylläkin lähes joka kerta "Pantastikoo" eli Spektin Macho Fantastico, ehkä se oli ainut mitä oli jäänyt muistiin. Se on kyllä edelleen valintana joka toinen kerta autolla liikkeelle lähdettäessä.

Jesse esittelee iskälle, kuinka portista päästään helposti ulos..

On myös kasvettu viisaammiksi eli ei lähdetä esimerkiksi pihalta juoksemaan tietä pitkin karkuun vaan totellaan (ainakin välillä) mitä iskä tai äiti sanoo. Vastuuta on voinut ja pitänytkin antaa eli itse saa lähteä ulos odottamaan jos on kengät ja vaatteet puettu. Sen takia on pitänyt antaa, että lapsilukot ja portit hidastavat enää hetken etenemistä. Isoveljiltä opitaan kaikki hyvät sekä huonot asiat, kerran kun näkee miten joku asia tehdään niin seuraavalla kerralla osataan jo itse yrittää samaa. Vaipat on vaihdettu piksuihin ja boksereihin, Venla ja Jesse ensin ja Leevi hieman perässä. Melkein samassa tahdissa jäivät myös yövaipat pois, ainoastaan Leevi vielä käyttää yöllä vaippaa. Toivottavasti siitäkin päästään yhtä nopeasti eroon.

Otto ja kaksi Teeny Ty's pehmoa tai siis "miimiä" kuten hän on ne nimennyt.. Nuo otukset vinkuvat kimeällä äänellä "MiiMii!!"

Muistan viime syksyltä myös yhden 5-v. pojan, joka näytti pienemmille esimerkkiä päiväkodin ensimmäisenä päivänä. Isoveljen rohkea käytös vaihtui vuoden aikana välillä hankalampiin aamuihin, herääminen oli hankalaa ja rutiinit eivät tepsineet ihan niin hyvin. Ja se entinen suosikkikappale Pantastikoo tuli neljänä aamuna viikossa automatkalla päiväkotiin, yhtenä aamuna sai itse valita jonkun paremman. Viskaritehtävät valmistivat tulevaan isoon muutokseen, syksyllä alkavaan eskarivuoteen. Omassa mielikuvitusmaailmassa eläminen on kuitenkin edelleen mukavaa ajanvietettä, vaatteiden pukeminen yläkerrassa omassa rauhassa voi kestää helposti tunnin. Lomalla oleminen on mukavaa ja eskari jännittää, joten iskällä on edessä elokuussa uusien temppujen keksiminen Oton varalle. Mutta kun iskän huomiota pitää jakaa kolmen muunkin kanssa..

Uimaan lähdetään aina innokkaasti, toiset vaativat saada uimalasit päähänsä jo heti kotona..

Tokaluokkalainen joutui myös opettelemaan lisää itsenäistä toimintaa, kouluun lähtö sujui itse ja koulun jälkeen sai olla hetken aikaa yksin kotona (tai useammin kavereiden luona). Nykyaikana on tosin helppoa kysyä neuvoa tai lupaa johonkin, kun äitin tai iskän puhelimeen voi laittaa viestiä. Partio on säilynyt mielenkiintoisena harrastuksena ja eteenkin leireille ja kilpailuihin lähdetään innolla. Vaikka välillä pitääkin esittää, että ei muka voisi vähempää kiinnostaa..

Äiti ja iskä ovat joutuneet opettelemaan taas siihen, että illat ovat todella lyhyitä työpäivän jälkeen. Siksi lomalla tehdäänkin kaikenlaista normaalista arkipäivästä poikkeavaa ohjelmaa, venytetään päivää hieman pidemmäksi eikä seurata kelloa niin orjallisesti. Arki koittaa taas elokuussa.

Kolme-vuotiaiden taidonnäyte: lainataan iskän puhelinta, yksi poseeraa ja toinen ottaa kuvia.. nopeasti ne oppii.