Myrskyn jälkeen on poutasää

Edellisestä mökkikäynnistä olikin jo vierähtänyt jonkin aikaa, joten teki ihan hyvää lähteä pois omista nurkista koko porukalla. Vielä kun samaan aikaan paikalle tuli mummin ja ukin lisäksi Miian veljen perhe, oli lapsillekin enemmän touhuamista koko viikonlopuksi.

Perjantaina lähdimme huristelemaan kohti Juvaa iskän saavuttua töistä kotiin ja pikaisen ruokailun jälkeen. Aurinko paistoi ja näytti tulevan mukava viikonloppu keskellä kaunista luontoa. Matka sujui nopeasti, kaikki lapset Kasperia lukuunottamatta vetelivät sikeitä lähes koko matkan. Illan aikana haukattiin vielä iltapalaa leikkien välissä ja lopulta aloitettiin siirtymään unten maille. Kolme pientä palleroa olivat joko liian väsyneitä tai outo paikka vaikutti, koska uni ei meinannut tulla millään. Jesse luovutti ensimmäisenä parin kymmenen minuutin jälkeen, Venla ja Leevi taistelivat tunnin verran. Pääsimme lopulta kymmenen aikoihin murun kanssa saunaan.

Leevi näyttää Venlalle kuinka ovet aukaistaan

Lauantai alkoi aurinkoisena, lapset pihalle heti aamusta leikkimään. Vähitellen alkoi tuulla hieman enemmän, mutta ketään ei (vielä) huolestuttanut. Pienimpien mennessä päiväunille lähdimme isompien lasten kanssa metsään etsimään sieniä. Ja niitähän löytyi ihan mukavasti, kanttarelleja ja haaparouskuja saimme saaliiksi. Ja "mukavana" bonuksena kourallisen hirvikärpäsiä, joita kaivoimme vaatteista vielä mökin pihassa.

Mökillä voi vaikka työntää kottikärryjä..
..tai soittaa perinteisempiä puheluita veljesten välillä

Tuuli yltyi yltymistään, kuuden jälkeen olimme Leevin kanssa pyllypesulla kun ukki tuli sanomaan sähköjen olevan poikki. Saimme pesun suoritettua ja Jesse ilmestyi samaan jonoon, annoin puhtaan asiakkaan vaihtarina äidille syliin. Toisenkin pepun sain pestyä, mutta tässä vaiheessa alkoi vähän mietityttämään sähkökatkon kesto. Pumppuhan toimii sähköllä, joten vettä ei tule kaivosta hanaan ilman sitä.. no, toivottavasti palautuu nopeasti. Sauna oli lämpiämässä, mutta ilman vettä ei sinnekään ollut asiaa. Odottelimme muutaman tunnin ajan ja viihdytimme lapsia sillä aikaa sisätiloissa. Iskä laittoi pari jaksoa Hyrräpäitä iPatilta pyörimään ja sai kuusi lasta syliin ja ympärille istumaan.

Mutta ei sähkö vaan jaksanut palautua, tarkkailimme tilanteen kehittymistä Energiateollisuuden verkkosivuilta. Muutama muukin talous (n. 200 000) oli ilman sähköä, joten päätimme unohtaa saunomisen. Kynttilöitä kaapeista esiin, maitoja kylmälaukkuun ja lapset iltapuuhiin. Lapsistahan oli hauskaa syödä iltapalaa kynttilänvalossa, pitää koittaa joskus kotonakin. Toisena iltana pienimmät naperot olivat jo paljon paremmin tottuneet matkasänkyihin, joten nukahtamiseen meni normaalimpi 25 minuuttia.

Lasten nukahdettua tutkimme taas sähkökatkojen laajuutta. Kaikki puhelimet olivat poissa pelistä, edes datayhteydet eivät toimineet. Onneksi olin ottanut mukaan kotona käytössä olevan matkamokkulan, jonka 4G-yhteys pelitti täysillä koko viikonlopun ajan. Siitä jaettu langaton verkko takasi kaikille pääsyn nettiin, ettei ihan päässyt vieraantumaan normaalista elämästä. Ihmettelen kyllä edelleen sitä, miten mobiilidatayhteys toimi mokkulassa, mutta ei puhelimessa tai iPatissa. DNA:n liittymä kaikissa, mutta ilmeisesti jotain eroja määrityksissä. En valita, kunhan jostain toimi, älkää siis DNA:n edustajat muuttako ainakaan huonompaan suuntaan!

Sunnuntaiaamun musiikista vastasivat Venla ja Otto

Sunnuntaiaamuna aurinko nousi horisontista ja valaisi mökkiä.. mutta sähköä ei edelleenkään ollut. Emme edes olettaneetkaan sen palautuvan vielä, joten kahvia varten vettä keitettiin ulkona kaasulla. Aamupalan jälkeen ukki ja lankomies menivät nostamaan kaivolta perinteisemmällä tyylillä vettä ja sieltä löytyi ilman pelastusrengasta uimaan lähtenyt hiiri. Raato tuoksahti sen verran reippaasti, että veden käyttäminen loppui siihen paikkaan. Tehtiin uusi suunnitelma ja ukki lähti hakemaan lähellä asuvalta sukulaiselta vettä säiliöihin. Pysyimme kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa eli kotiinlähtö koittaisi vasta välipalan jälkeen. Siis pihalle leikkimään ja tutkimaan myrskyn jälkiä.

Ei oo puita kaatunu.. vähän oksia siellä täällä

Ruuanvalmistus oli grillipaikalla ja pienimmät laitettiin normaalisti nukkumaan päiväunille. Sähkön ja juoksevan veden puute ei muutenkaan vaikuttanut ihmeemmin lasten toimintaan, aikuiset vain joutuivat keksimään vaihtoehtoisia toteutustapoja. Unien aikana lähdimme vielä lähimetsään keräämään puolukoita toiselle mummille. Sain hieman etumatkaa, Miia tuli metsään perässä. Lisäksi minulla oli käytössä poimuri, joten olin varma, että tällä kertaa olen nopeampi marjojen kerääjä. Meni pitkä tovi ennenkuin näin Miian metsän reunassa poimimassa puolukoita. Vilkaisin omaa ämpäriä; melkein kolmasosa täynnä. Mättäät punaisena puolukoista, varma voitto siinti jo silmissäni (vaikka eihän se mikään kisa ollut..).

Puolukoita oli metsä pullollaan

Hetken kuluttua Miia huuteli lähtevänsä takaisin mökille.. Kysyin ihmeissäni miksi luovuttaa jo tässä vaiheessa? "No koska ämpäri on täynnä", kuului vastaus. En tiedä miksi edes yritän kisata tällaisissa lajeissa, kun mitään mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Ehkä viiden vuoden päästä minulla on viiden apurin kanssa edes pieni mahdollisuus pärjätä.

Välipalaksi pienille mussuttajille annoimme mustikoita, puolukoita ja viinirypäleitä. Tavarat kasaan ja auton kyytiin, lapsetkin muistimme ottaa mukaan. Väsytti jo hieman ja kaipasin suihkua, mutta aurinko paistoi kirkkaana ja suunta oli kohti kotia. Ei siis huolen häivää.. kunnes puolessa välissä matkaa Venla alkoi yskimään ja Kasperi huusi "Venlalle tulee punaista mössöä syliin!". Auto pienelle metsätielle parkkiin ja pikkubussin sivuovi auki. Pieni tyttö yritti kovasti selittää jotain, ilmeisesti itsekin ihmetteli mitä välipala tekee tuossa sylissä ja penkillä. Tyttö ulos, vaatteet pois ja puhtaat tilalle, pikainen penkin puhdistus. Tässä vaiheessa Otto heräsi ja totesi olevansa kainaloita myöten pississä. Kiukutteleva märkä poika ulos, vaatteiden vaihto, istuimen pikainen kuivaus ja mörökölli takaisin autoon. Aurinko paistoi edelleen, mutta se lohdutti enää vähän.

Kotiin päästyämme oli edessä pyykkivuoren purkaminen, johon kuului kahden istuimen pehmusteiden irrottaminen. Silmissäni näin jo pehmeän tyynyn omassa sängyssämme. Ilta meni kuin raiteilla, lapset saatiin kohtuullisen helpolla nukkumaan. Kymmenen jälkeen painoin pääni tyynyyn eikä unta tarvinnut kauan etsiä, vihdoinkin lepäämään. Mutta viikonloppu ei ollut vielä ohi, ainakaan iskän pienen tytön mielestä. Yhdentoista jälkeen Venla halusi herättää iskän ja pomppi hereillä kahteen saakka. Kuudelta kello herätti vaikka en millään halunnut nousta ylös. Virkeänä uuteen viikkoon..

Yritän aina etsiä positiivisia puolia kaikista huonoistakin asioista. Ainakin normaali arkipäivä tuntuu helpolta tähän viikonloppuun verrattuna.