Paluu arkeen - ihan normiviikko

Yhdeksän viikon loma päättyi ja jouduin palaamaan töihin maanantaina. Oli taas outoa laittaa kello herättämään kuudelta ja pyrkiä seitsemäksi töihin. Aamuisin yritän olla mahdollisimman hiljaa, keittää kahvia ja mutustaa aamupalaa hissun kissun, jotta en saa taas kavereita aamupalalle. Keväällä vielä Jesse heräsi yleensä pari minuuttia ennen iskää, jotta sai olla seurana aamuisin. Välillä kaikki kolme naperoa istuivat keittiössä vaatimassa jotain nakerrettavaa kuuden jälkeen aamulla.

Ensimmäisen viikon aikana en ole herättänyt ketään, joten normaali unirytmi on säilynyt. Meillä siis on kesän ajan nukuttu puoleen kahdeksaan tai kahdeksaan asti aamulla, nyt viikonloppunakin olen noussut ylös vasta kahdeksan jälkeen, kun viereisestä huoneesta on alkanut kuulua kolmen pienen äänen jutustelua. Katsotaanhan miten muuttuu, kunhan Kasperilla alkaa koulu reilun viikon päästä.

Ensimmäinen tehtäväni maanantaina töissä oli etsiä esimieheni ja kysyä voinko ottaa vapaata torstaina, siis heti palattuani lähdössä vapaalle. Kun annoin selitykseksi Anja Snellmanin haastattelun HSTV:n suorassa lähetyksessä, minua oikein kehoitettiin ottamaan vapaata. Samanlaista tilaisuutta tuskin tulee ihan heti vastaan. Pyrin mainostamaan KAIKILLE tulevasta torstaista, melkein jopa pysäyttelin tuntemattomia ihmisiä kadulla ja huusin autonikkunasta ohikulkeville. Melkein. Joko yritin keventää jännitystä tai lisätä paineita.

Torstai tulikin hyvin nopeasti tällä viikolla, aivan kuin pari päivää olisi poistettu kalenterista. Yhtäkkiä olin junassa matkalla kohti Helsinkiä ja hetkeä myöhemmin saavuimme perille. Minulla oli tunti aikaa ennen sovittua tapaamista Sanomatalossa, joten kävin pikaisesti vielä nappaamassa kahvia ja sämpylää kahvilassa. Enää ei ollut kuin 59 minuuttia jäljellä. Aika siis hidastui huomattavasti mitä lähemmäksi tapahtumaa pääsin.

Sanomatalon ulkopuolella, matkalla haastatteluun

Kun oli aikaa, niin kävin tutustumassa Sanomataloon, koska en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Istuskelin hetken aikaa Mediatorilla ja yritin olla ajattelematta kohta alkavaa haastattelua. Kävin myös vilkaisemassa Radio Rockin Korporaatiota ikkunan takaa, mutta en kehdannut ennen haastattelua mennä heitä häiritsemään sen enempää. Meillä kuunnellaan töissä toimistossa Radio Rockia klo 7-16, ellei Olli ehdi välillä vaihtamaan Nostalgialle (tilanne korjautuu kyllä nopeasti sen jälkeen..).

Minuutit kuluivat ja tuli aika siirtyä yläkertaan. Aluksi meikattavaksi (ei ihan tuttu juttu..), jonka jälkeen keskusteltiin Anjan kanssa aluksi vähän vapaammin ja sitten suorassa lähetyksessä. Jännitti hieman, sen voin myöntää, mutta tilanne oli toisaalta helppo: robottikamerat, joten olimme kahdestaan huoneessa, todella mukava henkilö haastattelemassa ja aihe oli helppo, kun sai kertoa omasta elämästä. Ja ennenkuin huomasinkaan, haastattelu oli ohi. Kysymyksiin oli helppo vastata, Anja jätti yhden (omalta kannalta) hankalamman kysymyksen kysymättä, mutta palataan siihen aiheeseen joskus toiste. Sitä kysymystä esiintyi aika monessa kommentissa Helsingin Sanomien jutussa.

Radio Rock, mutta missä Jone luuraa?

Haastattelu meni omasta mielestäni hyvin, onpahan tämäkin nyt koettu. Välttämättä ei ihan heti tule uudestaan eteen, joten silläkin syyllä lähdin mielellään mukaan. Pois lähtiessäni yritin päästä Radio Rockin lähetyksen ikkunan taakse häiriköimään, suunnitelmana oli näyttää Jone Nikulalle Hesarin keskiaukeamaa ja osoittaa sormella omaa naamaa. Jos vaikka olisi saanut biisitoiveen esittää tai terveisiä lähettää.. mutta Jone ei ollut paikalla. Joku toinen kerta sitten, ehkä seuraavan haastattelun jälkeen?

Perjantaina ja lauantaina kävimme synttäreillä vierailemassa, molempiin paikkoihin pääsimme edelleen sisään. Muutenkin olemme saaneet olla ihan normaalilla tavalla rauhassa, kukaan ei ole tullut kaupassa kysymään nimmaria tai pyytämään kaverikuvaan. Pieni julkisuus ei siis ole muuttanut mitään arjessa, ainakaan vielä. Tosin se pallomekkoinen nainen kommentoi, ettei tässä viikossa ollut mitään normaalia, kun kerroin tämän kirjoituksen otsikosta.. Arki jatkuu taas huomenna, aamulla hiljaa töihin. Mitäs "normaalia" keksisi tulevalle viikolle?