Sateisen viikon toimintaa

Vettä sataa ja pienet taaperot haluaisivat vain juoda mutavettä.. ei siis ulos leikkimään. Sääennustus uhkaili koko viikoksi viileää ja märkää, joten piti miettiä hieman toisenlaista toimintaa. Viikko kotona neljän seinän sisällä ei kuulostanut kenestäkään houkuttelevalta, eteenkään kun pienet marakatit ovat keksineet sohvataisteluun uusia temppuja. Jos iskä tai äiti ei ole näkyvillä, istutaan kiltisti paikallaan kuin pyhäkoulussa, mutta heti kun havaitaan pienikin vilaus vanhemmista, aloitetaan itämaisten tuttitaistelulajien näytös. Jalkoja ja käsiä roikutellaan reunoilta alas, juostaan pitkin sohvaa ja loikataan nauraen mahalleen ja välillä taistellaan tuteista tai leluista kunnon painiottein. Ja yleensä Jesse on aina se jota litistetään.

Tiistaina päätimme lähteä koko porukalla paikalliseen kauppakeskukseen IsoKristiinaan shoppailemaan ja leikkimään. Päätarkoituksena oli lähteä johonkin koko porukalla ja IsoKristiinan leikkipaikka oli vielä pienten osalta testaamatta. Aikaisemmin olin käynyt Oton kanssa testaamassa paikkaa ja siitä kerrasta jäi jotenkin vaisu olo. Ja vähän sama oli olo tämänkin käynnin jälkeen. Leikkipaikka on pieni, joten kun meidän viisi lasta hyökkää temmeltämään ja paikalla on toiset viisi lasta, alkaa olla ruuhkaa pienessä liukumäessä. Nyt iskä oli pakotettu vain ohjaamaan liikennettä liukumäen vieressä, mistä suunnasta kiivetään ylös ja mihin suuntaan lasketaan. Hyvää pienessä leikkipaikassa on tietysti se, että kauhean pitkälle ei pääse karkuun. Juuri kun iskälle alkoi tulla jo hiki liikennepoliisina, saapui äiti lasten vaateostosten kanssa pelastamaan tilanteen (ja iskän). Pienet vastaanhangoittelevat naperot takaisin rattaisiin, hedelmäsoseet nassuihin ja IsoK-kaupasta maitoa hakemaan.

Keskiviikkona jouduimme sään takia jakautumaan kahteen paikkaan, äiti jäi pienten kanssa kotiin ja iskä lähti isompien lasten kanssa käymään Taipalsaarella. Ihan huvikseen emme sinne lähteneet vaan suuntana oli VPK-nuorten kesäleiri, jossa lasten serkku Ville oli taas polttamassa ja sammuttamassa paikkoja. Kasperi taitaa jo innolla odottaa, että olisi tarpeeksi vanha aloittamaan VPK:n, niin moneen kertaan aiheesta on keskusteltu.

Kasperi ja Otto, vähän oli kylmä, mutta kuitenkin hauskaa

Vierailupäivän aluksi eri tasokurssit esittäytyivät ja pienet palosotilaat marssivat esittelemään opittuja taitoja. Kasperista selvästi huomaa, että haluaisi jo nyt toimintaan mukaan, mutta ainakin meitä lähinnä olevan VPK:n toimintaan pitää vielä kasvaa pari vuotta. Otto keskittyi omaan tyyliinsä haaveilemaan kaikesta muusta. Ville serkku on jo ollut sen verran kauan mukana VPK:n toiminnassa, että pääsee ohjaamaan pienimpiä leiriläisiä.

Ville oli toimitsijana pienten palokuntalaisten kilpailussa
Painesiteitä ja sammutusharjoitusta
Puolustusvoimien NH90 kävi esittäytymässä

Sammutusnäytösten ja helikopterin ylilentojen jälkeen siirryimme toiseen lapsia kiinnostavaan paikkaan, ostamaan iskälle kahvia ja lapsille jäätelöä ja tikkaria. Ajoitus oli täydellinen, sillä juuri teltan suojiin päästyämme alkoi sataa vettä. Kahvin ja jäätelön jälkeen vaihdoimme lapsille sadetakit, kiersimme vielä hieman alueella ja suuntasimme autolle paluumatkaa varten.

Torstaina otimme koko porukalla pikalähdön kohti Kouvolaa, tarkemmin kohti kauppakeskus Veturia. Taas shoppailemaan ja leikkimään. Veturissa olemme käyneet isompien lasten kanssa aikaisemminkin, joten he tiesivät minkälainen leikkipaikka siellä on. Kooltaan leikkipaikka on huomattavasti isompi kuin IsoKristiinassa, ainoastaan hyvin pienenä miinuksena meidän kannalta siellä ei ole aivan pienille tarkoitettuja erillisiä liukumäkiä yms. Se ei taaperoiden menoa haitannut, aiheutti vain iskälle ja äitille enemmän aktiivista toimintaa.

Liukumäessä portaat keskellä, vasemmalle liukumäki (Leevi) ja oikealle putki (Venla).

Hyvin osasivat pienetkin sukkeloida muiden lasten seassa ilman haavereita, välillä oli kyllä tunne että kädet loppuu kesken kun liukumäen portaiden jälkeen pääsi kahteen suuntaan, joista toisessa suunnassa oli putki, josta pääsee tippumaan alas. Leevi liukumäkeen, Venla putkeen ja Jesse tallustaa ympäri lattiaa pitkin. Onneksi Kasperille voi jo antaa apulaissheriffin valtuudet napata kolmas karkulainen takaisin ruotuun.

Veturista suuntasimme vielä Myllykoskelle vierailulle Jessen kummien luokse. Sieltä löytyi mukavia uusia tuttavuuksia kolmelle pienelle, kaksi koiraa ja kaksi kissaa, joita eteenkin Leevi yritti hoidella samoin ottein kuin Jesseä. Onneksi nämä karvaturrit ovat tottuneet pieniin lääppijöihin joten ei tullut vahinkoja, paitsi Otolle, joka meni tökkimään toistaa kissaa yhden kerran liikaa. Pieni naarmu sormessa parani onneksi pienen pienellä laastarilla ja Otto pääsi jatkamaan leikkejä.

Lauantaiksi olimme suunnitelleet elokuvateatteriin menemistä Kasperin ja Oton kanssa ja olimme järjestäneet kolmelle vahdittavalle tapaukselle mummin ja tädin hoitajiksi. Emme kertoneet pojille etukäteen mihin olemme menossa, Kasperi tajusi missä ollaan kun menimme teatteriin sisään ja Otto ymmärsi vasta nähdessään valkokankaan. Molemmat ovat pelanneet Angry Birdiä tableteilla ja katsoneet saman sarjan piirrettyjä, joten elokuva oli oikein viihdyttävä. Tosin Otolta ei saanut tuttuun tapaan jälkikäteen mitään järkevää kommenttia, kysymykseen "Mikä oli parasta elokuvassa" tuli vastaus "Angry Birds". Normaalia Ottoa, palataan tähän myöhemmin.

Elokuvan jälkeen veimme pojat syömään ravintolaan, sillä nimellä Otto kutsuu paikkaa McDonalds. Lasten ateriaan Otto sai kulumaan 45 minuuttia, jona aikana hävisivät ranskalaiset ja yksi haukku hampparista. Maitoa meni kylläkin kaksi pientä purkkia ja ranskalaiset piti aina dipata kolmeen eri ketsuppikippoon ennen haukkaamista. Iskä "joutui" uhrautumaan ja syömään Oton hampparin sekä jäätelön. Kunhan nuo kolme pientä kasvaa hieman niin iskä on pulassa hampparikasan kanssa. Tosin Leevi varmasti syö silloinkin kaiken.

Omalla pihalla ulkoilemassa

Välillä on vaikea nähdä mitä uutta pienet ovat oppineet viikon aikana, kun heidän kanssaan viettää kaiken ajan. Tänään sain huomata mitä on opittu uusissa paikoissa vierailuilla.. enää ei pelätä maailmaa vaan lähdetään rohkeasti tutkimaan. Ja yritetään päästä iskältä karkuun, kuten kuvasta näkyy. Seuraavaksi iskä otti juoksuaskelia kohti etupihaa.