Syysloman rentoutumista

Pari viikkoa sitten vietettiin meillä syyslomaa, tai siis yksi koululainen ja yksi kerholainen saivat kaksi vapaapäivää. Tähän kohtaan oli ajankäytölle kaksi vaihtoehtoa: joko nökötetään kotona tai sitten tehdään jotain erikoisempaa. Valitsin vaihtoehdon B kuusi viikkoa etukäteen, tosin kertomatta siitä muille perheenjäsenille.

Olimme jo kesällä keskustelleet pallomekkoisen perheemme hallituksen puheenjohtajan kanssa risteilylle lähtemisestä, siis ihan kahdestaan suunnittelimme matkustaa. Pienenä ongelmana on tietysti aina näiden viiden naperon hoidon järjestäminen, kun ihan vielä heitä ei voi jättää keskenään kotiin. Ajatus jäi silloin arkiaherruksen jalkoihin, mutta jäi kuitenkin kytemään oman pääni sisälle. Syysloman lähestyessä se ponnahti taas harmaan massan takaa esiin ja mieleeni tuli lause "Mitä jos..".

Pääni sisällä asuva insinööri huudahti "Woohoo! Uusi projekti!" ja aloin suunnittelemaan matkaa. Normaalisti työssäni joudun tekemään suunnitelmia, aikatauluja, järjestelyjä eri toimijoiden suhteen ja yhdistelemään asioita. Siis kerrankin niistä taidoista olisi hyötyä vapaa-ajalla. Ensin matkakohteen valinta.. Tallinna, koska päästään poistumaan maasta ja suht nopeasti. Laivareittien tsekkaus, sopivat meno- ja paluuajat löytyivät melko helposti. Sitten se hankalin osa, lasten hoitoon järjestäminen.. Kolme puhelua isoäideille, kolme kertaa "joo, tottakai onnistuu". Hmmmm.. pyysin yhtä yötä/kahta päivää, kävi liiankin helposti. Soitetaanpa uudestaan, kävisikö kaksi yötä/kolme päivää? Edelleen kolme kertaa "joo, tottakai onnistuu". Paras lopettaa kun on voitolla.

Lapset myyty isovanhemmille - ok. Laivalippujen varaus - ok. Hotellihuoneen varaus - ok. Ilmoitus matkalle mukaan lähtevälle naiselle - sen ehtii tehdä myöhemmin, pidetään yllätyksenä. Projektin alkuvalmistelujen toteutus onnistunut - pieni insinööri läppäilee yläfemmoja pääni sisällä.

Vajaa viikko ennen lähtöä oli pakko kertoa matkasta. Olin jo viikkoja odottanut, että saisin sanoa "kulta, pakkaa laukku, kaikki muu on hoidettu". Ja onneksi yllätys otettiin ilolla vastaan, enkä kyllä ihmetellyt yhtään; meidän edellisestä yhteisestä matkasta kahdestaan oli kulunut melkein kolme vuotta! Siispä suunnittelemaan matkaohjelmaa, sen jätin mahdollisimman avoimeksi.

Vanha kaupunki, shoppailua, hyvää ruokaa, unta niin pitkään kuin itse haluaa.. Kuulostaa aika hyvältä. Molempien edellisestä Tallinnan matkasta oli pitkä aika, joten kaikki nähtävä oli kuin uutta. Torstaiaamun koittaessa auto käyntiin ja kohti Länsisatamaa, mummi ja ukki jäivät vahtimaan vielä nukkuvaa kolmea kuorsaajaa. Isommat pojat mamma ja pappa hakivatkin jo edellisenä iltana. Satamassa laivaan ja kahdessa tunnissa yli. Kävely hotellille, perillä kello 14.. Päiväunet? Kuulostaa oikein hyvältä!

Kolmen päivän aikana tuli käveltyä aika paljon, syötyä hyvin ja ennen kaikkea rauhassa (kukaan ei heittänyt ruokaa lattialle), levättyä ja vietettyä aikaa ihan kahdestaan. Toki aina välillä oli mielessä lapset ja heidän kuulumiset. Isommista ei ollut niinkään huolta, he ovat tottuneet käymään mamman ja papan luona. Mutta kolmea pientä palleroa ei oltu aikaisemmin jätetty ilman äitiä ja iskää näin pitkäksi aikaa. Sillä pystyimme lepyyttämään itseämme, että kun on kaksi mummia ohjaimissa, ei ole mitään ongelmia.

Kotiinpaluun aika koitti lauantaina, kova tuuli heilutteli laivaa paluumatkalla. Tavarat autoon ja kotia kohti. Kello oli jo yli kymmenen illalla kun olimme perillä, kotona vallitsi hiljaisuus. Vapautimme mummit hoitotehtävistä koteihinsa tuliaisten kera. Pitkän päivän jälkeen oma sänky tuntui taas mukavalta. Aamulla alkoi puoli kahdeksalta kuulumaan jutustelua viereisestä huoneesta, menin katsomaan ovatko kaikki hereillä. Leevin ensimmäinen kommentti oli "ukki?". Ei vaan iskä. Innokkaat naperot pomppasivat ylös sängyissään, olihan tässä jo ikävä tullutkin.

Pieni irtautuminen arjesta teki todellakin hyvää.. Millos lähdetään seuraavan kerran?