Vihdoinkin - ne osaa sanoa IKKÄ!

IKKÄ! Ja korviin asti ulottuva hymy perään. Näin siis esiintyi eilen Leevi sohvalla ollessaan, ihan muuten vaan ilmeisesti halusi moikata keittiössä puuhailevaa iskää. Eikä iskä voinut muuta kuin hymyillä takaisin, vihdoinkin lapset osaavat sanoa iskä tai edes sinnepäin.

Ensimmäiset sanat pienellä kolmikolla olivat tietenkin Äiti, heille tärkein henkilö. Kovasti iskä yritti opettaa heille muitakin sanoja, mutta vastaukseksi tuli yleensä vain äiti tai ö-ö. Ja kuten arvelinkin, yksi seuraavista sanoista oli Otto, helppo sanoa ja sitä kuulee kotona usein. Venlan ykkössana on jo pitkään ollut auto, taitaa muutenkin tyttö olla sopeutunut poikien leikkeihin, kun päristelee pitkin lattioita kaikilla leluilla missä on renkaat. Jos ankassa on renkaat, se on Venlan mielestä auto.

Ankka, ankka-auto ja auto

Töistä tullessa on oven takana vähintään kolme naperoa huutamassa iskää ja yleensä kaksi isompaakin ilmestyy jostain nurkan takaa. Ongelmana tietysti on se, kun kaikki kolme haluavat heti sillä hetkellä yhtäaikaa syliin, välittämättä siitä mitä iskällä on kädessä. Kaikki tavarat pitäisi siis laskea käsistä kuistilla, ottaa kolme huomiosta kilpailee nappisilmää yhdellä kaappauksella syliin ja kävellä peremmälle kotiin. Mistäs niitä Tohtori Mustekalan mekaanisia lonkeroita voisikaan ostaa?

Syliin syliin syliin!!

Kovasti ovat lapset taas kasvaneet. Jesse ja Venla melkein juoksevat jo ympäriinsä ja Leevikin jo kävellä tallustelee. Ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin kiivetään, huonekaluja yritetään siirtää ja kaappeja ja laatikoita availlaan. Yhden pienen lapsen kanssa tämäkin on varmasti helpompaa: jos kerran (tai pari) jää sormet oven tai laatikon väliin, siitä opitaan ottamaan nakit pois välistä ennen sulkemista. Mutta jos omat sormet ovat tutkimassa laatikkoa tai oven rakoa ja kaveri päättää vähän auttaa.. ehkä sitäkin oppii varomaan muutaman itkun jälkeen, tutkitaan yhdessä laatikkoa. Kunnes kolmas saapuu paikalle ja päättää vähän auttaa..

Siirretään tää tohon miun sängyn viereen niin voidaan leikkiä aamulla

Juuri tästä syystä meillä on harkinnassa esimerkiksi suoja-aita takan eteen. Joku voi sanoa että kyllä ne oppii kun kerran sormensa polttaa. Mutta jälleen kerran pitää muistaa, että kaverin voi myös tönäistä lelusta kiistellessä, vaikka miten olisi oppinut varomaan kuumaa. Mieluummin varovainen kuin päivystyksessä. Tai sitten takkaa poltetaan iltamyöhällä lasten nukkuessa. Viime talvena vielä selvisimme laatikolla takan edessä, nyt nämä marakatit käyttävät sitä korokkeena.

Hmm.. taidanpa ottaa ekaks pari mustaa marjaa

Omalla pihalla leikkiminen on helpottunut hieman, kun ihan jokaista pientä juttua ei tarvitse työntää suuhun. Eteenkin, kun marjapensaat ovat olleet pullollaan herkullisia naposteltavia. Aina välillä hiekkalaatikolta ja leikkimökistä lähdetään käymään vierailulla herukkapensaiden ääreen. Buffet-ravintolan valikoimaan kuuluu musta-, puna- ja viherherukoita, valkoherukat ovat hieman hankalammin takarivissä, joten niitä varten tarvitaan henkilökuntaa tarjoilemaan.

Ja vesi lentää!

Vielä on kesää jäljellä, nautitaan lämpimistä ilmoista niin kauan kuin niitä riittää.