Viisikko Joululomalla, osa 2: Autiosaaren seikkailu

Joulu oli siis ohi ja edessä oli muutaman päivän huilaaminen ennen uudenvuodenaattoa. Piti siis keksiä jotain sopivaa tekemistä, jotta isommat lapset eivät hyppisi pitkin seiniä. Lumet olivat sulaneet pois, joten ulkona ei voinut enää laskea mäkeä. Päät siis raksuttamaan erilaisia vaihtoehtoja.

Yksi "varastossa" ollut idea oli viedä Kasperi ja Otto maakuntakirjastoon, jossa emme olleet aikaisemmin vierailleet. Vielä kun käyntiin yhdisti toisen idean, matkustaminen paikallisliikenteen bussilla, tuli matkasta aivan mahtava. Lapsille vaatteet päälle ja iskän kanssa ulos kohti kirjastoa. Kävelimme samalle pysäkille, jossa kirjastoauto pysähtyy joka viikko, joten naperot odottivat sen saapuvan pian mutkan takaa. Höh, pelkkä bussi.. milloin se kirjastoauto tulee? Totesin vain, että mennään tämän kyytiin kun ei näy. Ei kuulunut yhtä ainutta kielteistä vastausta, pelkkää hymyä kohti bussin takapenkkiä.

Bussi kulkee niin kovaa, ettei Ottokaan tahdo pysyä paikallaan

Kirjastossa käynti sujui kaikin puolin hyvin, ala-aulan akvaario kiinnosti sekä tietysti lastenosasto. Lainasimme myös muutaman kirjan, joten "joudumme" menemään uudestaankin käymään. Takaisin lähdettäessä myöhästyimme suunnitellusta bussista muutaman askeleen verran, mutta sekään ei tuntunut haittaavan. Tärkeintä oli, että bussilla pääsi matkustamaan.

Pienet kolmospallerot puhuvat jo paljon, eivät nyt sentään pitkiä lauseita, mutta saavat oman asiansa kerrottua. Sitä kautta on paljastunut myös uusi asia: joko heillä on jo lempinimet tai sitten olemme nimenneet heidät väärin. Jesse on aina Jesse, helppo sanoa ja kaikkien mielestä ihan Jesse. Leevi on omasta mielestään ihan Leevi ja Jesse on samalla kannalla, mutta Venlan mielestä hän on Biibi. Leipä on leipä, viili on viili, mutta Venla kutsuu Leeviä Biibiksi. Vastaavasti Leevi kutsuu Venlaa nimellä Sheesha ja Venla jopa reagoi siihen. Harkitaan nimien vaihtamista kuitenkin vasta vähän myöhemmin.

Sheesha leikkii Jessen puskutraktorilla

Uudenvuodenaaton ohjelmaksi suunnittelimme käyntiä Lappeenrannan kaupungin järjestämässä lapsiperheiden tapahtumassa Satamatorilla, joka huipentui ilotulitukseen. Tapahtuma alkoi klo 19, ja olimme jo silloin paikalla, hyvissä ajoin seuraamassa. Kymmenen minuutin jälkeen aloimme siirtyä kauemmas ja kauemmas tapahtumapaikasta, kun rattaissa istuneet kampesivat väkisin pois kyydistä ja juoksentelivat karkuun eri suuntiin yleisön sekaan. Tunnin odotus tuntui todella pitkältä ajalta, etenkin kun naperot alkoivat väsymään odottamiseen. Lopulta ilotulitus alkoi, hienoja värejä ja pauketta riitti ihmeteltäväksi. Ensi vuonna voi suosiolla harkita paikalle saapumista vasta tuntia myöhemmin. Tai sitten ohjelma voisi alkaa tuntia aikaisemmin, niin yleisön pienemmätkin pysyvät paremmin hereillä.

Kotiin päästyämme iskä sytytti takapihalla yhden suihkuttavan ja rätisevän ilotulitteen, jonka jälkeen laitoimme pienet taaperot iltapalalle ja nukkumaan. Isompien lasten kanssa siirryimme iltapalan jälkeen pelaamaan Afrikan tähteä naksujen, namien sekä limpparin kera. Yllättävän myöhään jaksoivat pelata, lähdimme hieman ennen puolta yötä yläkertaan katsomaan ikkunasta rakettien räiskettä. Otto oli tosin päässyt jo liian väsyneeseen kuntoon, kun yritti kovasti selittää haluavansa takaisin alakertaan, ei häntä nukuta yhtään. Pienen raivoamisen jälkeen Otukka nukahti pitkän päivän päätteeksi.

Vuoden toisena aamuna tapahtui jotain kummalista: pieni lonkero-otus Sheesha katsoi muiden seurassa lastenohjelmia ja leikki olohuoneessa. Iskä sai aivan rauhassa keittää aamupuuroa ja ladata kahvinkeitintä. Siis hieman yli viikko riitti siihen, että tyttö luotti iskän olevan saatavilla eikä tarvinnut pitää jatkuvaa varausta päällä. Ajoittain piti vielä juosta luokse huutaen ISKAAAA, mutta leikkiminen yksin sujui paljon paremmin. Äiti ei vieläkään kelvannut, jos iskä oli näkö- tai kuuloetäisyydellä.

Kolmosten hiukset ovat myös aina kasvaneet eri tahtiin, Venlalla kaikista hitaiten. Leevillä on jo pitkään kasvanut mukavasti latvoista kihartuva vaalea takatukka, sellainen lätkäpelaajan kampaus. Ongelmaksi on jo pitempään kuitenkin muodostunut ruuan sotkeutuminen hiuksiin ja iskän tavoin hyvin lämpimänä pysyvä poika, joka hikoilee eteenkin öisin. Äiti otti poikien hiukset operoinnin kohteeksi ja yllättävän suosiolla Leevi ja Jesse istuivat tuolissa. Tabletista Yle Areenan kautta näkynyt Hau Hau, Piip ja Veli saattoi vaikuttaa asiaan.

Ennen ja jälkeen kultakutrien leikkauksen.. hiusten alta paljastui aivan erinäköinen Biibi-poika.

Oli vielä yksi reissu tehtävänä, vierailu Jessen kummien luona Myllykoskella. Ja sille matkalle kuuluu perinteisesti vierailu Kauppakeskus Veturissa Kouvolassa, tai ainakin lapset ovat tähän jo tottuneet. Ensin vähän ostoksille kun lapset vielä malttavat, sitten leikkipaikalle kiipeilemään ja laskemaan liukumäkeä. Jesse keksi uuden leikin, täysillä karkuun pitkin käytävää iskä tai äiti perässä. Jonkun aikaa leikittyämme alkoi olla ruokailun aika, joten oli edessä etukäteen arveluttavin osuus päivästä: ensimmäinen ravintolassa ruokailu koko perheen kanssa. Kyllähän isommat osaa mutta mites pienet.. Katastroofin ainekset olivat tarjolla, mutta kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Ruoka maistui eikä lautasia hajonnut tai tippunut lattialle.

Ravintola Mariossa syömässä ensimmäistä kertaa koko perheen voimin.. siis oikeassa ravintolassa.

Ruokailun jälkeen päätimme laskea lapset vielä uudestaan leikkipaikalle, samalla teimme vaippojen tarkastuskierroksen. Jessen aikaisemmin keksimä leikki oli ilmeisesti niin hauska, että Leevi lähti mukaan. Ja ajoitus oli täydellinen: äidin poistuttua hetkeksi paikalta, ryntäsi Jesse kohti käytävää ja Leevi vastakkaiseen suuntaan. Venla ratsasti tyytyväisenä hepalla iskän juostessa karkulaisten perässä. Alkoi siis selkeästi olla aika lähteä käymään kyläilypaikassa.

Loman viimeiset päivät menivät rauhallisesti, Kasperi ja Otto lähtivät muutamaksi päiväksi Mamman ja Papan luokse. Iskä ja äiti kävivät elokuvissa ja syömässä sillä aikaa, kun Mummi ja täti hoitivat pieniä palleroita. Loman aikana iskä on myös joutunut auttamaan Kasperia ja Ottoa Kapteeni Toadin aarteen metsästyspelissä Wii U:lla (tiedän, kaamea kohtalo iskällä..). Arki koittaa kuitenkin lopulta, kuten nytkin. Loma teki hyvää, sai unohtaa työasiat hetkeksi ja keskittyä lasten kanssa touhuamiseen ja Murun kanssa pusutteluun. Venlakin joutuu taas olemaan äidin kaveri, kun iskä ei ole paikalla. Ainakin kunnes ulko-ovi kolahtaa.. ISKAAAA?