Hyppy Tuntemattomaan

Millaista on tulla mukaan joukkueeseen, josta ei tunne etukäteen ketään ja lajikin on sellainen, jota on itse pelannut ainoastaan koulussa tai muiden lajien alkulämmittelynä? Tästä kertoilee teille Kouvottarien joukkueeseen mukaan tullut urheiluhieroja Maarit ”Maatu” Gummerus.

Kävin aluksi katsomassa muutamat joukkueen treenit, koska halusin käydä paitsi esittäytymässä joukkueelle, myös nähdä, mitä treeneissä tehdään. Hierojan näkökulmasta on hyvä nähdä yksittäisen harjoituksen rakenne alusta loppuun ja samalla nähdä treenien tehoja sekä sitä, minkä tyyppisiä asioita voi olla mahdollisten lihasrasitusten/-jumien taustalla. Etsin netistä myös koripallon lajianalyysin ja luin sen läpi ymmärtääkseni lajiin liittyviä juttuja vähän paremmin.

Ammattimainen toiminta näkyi joukkueessa välittömästi. Mika (Hartonen) otti minut alusta asti hyvin vastaan ja kertoi joukkueesta, treenaamisesta ja käytännön jutuista. Harri (Mannonen) taas teki minuun vaikutuksen treenien videoinnilla ja sillä, että pelaajille näytettiin saman tien videolta treenin sisällä tapahtuvia onnistumisia ja kehityskohteita. Se että näet saman tien omat (ja joukkueen) tekemiset videolta, saat niistä palautteen ja analysoit asioita itse ja joukkueen kanssa – voiko olla parempaa tapaa oppia? Mitä taas pelaajiin tulee, niin sitoutuminen asioihin ja tekemiseen näkyi alusta asti – pelaajista aisti tekemisen ilon ja halun treenata. Lisäksi porukan sisällä vallitsee hyvä huumori – vaikka asioita tehdään tosissaan niin hymyä ja hauskaa läppää riittää, niin taustoilla kuin pelaajillakin.

Olen aikanaan opiskellut kääntäjäksi (ruotsi) ja sen kyllä voin sanoa, että joukkueen ja lajin ulkopuolelta tulevalle koriskieli on melkoista hepreaa eli ilman suomi-koris-suomi – sanakirjaa ei kyllä valmentajien puhetta ja ohjeita ymmärrä. :D Mutta kyllä sieltä aina pikkuhiljaa termi jos toinenkin tarttuu tähänkin päähän ja tavoitteena onkin, ettei tulisi esitettyä yhtä fiksuja kysymyksiä kuin FC Venus –elokuvassa futiksen aloittava nainen: ”Entäs se paitsio…niin, että kuka meistä pelaa siellä paitsiossa?” :D

Vaikka olen ollut vasta vähän aikaa joukkueen mukana, olen oppinut paljon asioita – paitsi pelaajilta ja valmentajilta, niin myös joukkueen fyssarilta sekä huoltajilta. Yksittäiset keskustelut pelaajien kanssa hierontojen aikana auttavat myös tutustumaan pelaajiin lähemmin ja on ollut todella mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin.

Vaikka siis laji oli penkkiurheilutaustaa lukuun ottamatta itselleni vieras, ”tuntemattomasta” alkaa pikkuhiljaa tulla tuttu. Asiaa helpottaa varmasti se, että itselläni on n. 30 vuoden mittainen joukkueurheilutausta pelaajana jalkapallosta ja salibandysta. Vielä kaudella 2016 pelasin jalkapalloa naisten Ykkösessä Susissa ja edellisvuonna (2015) olin salibandyssa kotkalaisen Crackersin liigajoukkueen mukana. Joukkueurheilun ilot ja surut, voitot ja tappiot, treenirasitukset (niin fyysiset kuin henkisetkin), pukukoppielämä ja pelireissut ovat siis olleet itselleni arkipäivää lähes koko elämäni ajan. Kulunut vuosi on kuitenkin ollut ”hyppy tuntemattomaan” myös siltä osin, että se on ensimmäinen vuosi, jolloin en itse pelaa mitään joukkuelajia sen jälkeen kun aloitin futiksen 12-vuotiaana. Kiva kuitenkin huomata, että elämää on myös kilpaurheilu-uran jälkeen. Urheilu sinänsä ei itseltäni ole vieläkään loppunut vaan aloin 20 vuoden tauon jälkeen harrastaa taas thainyrkkeilyä sekä käyn melko aktiivisesti ryhmäliikuntatunneilla ja salilla aina kun ehdin. Välillä päivät ovat pitkiä. Asun Inkeroisissa, käyn päivätöissä Kuusankoskella ja treenaan ja/tai teen hierontoja iltaisin ja viikonloppuisin. Meillä on myös 2 koiraa, joten kaikki tämä vaatii tasapainoilun ja asioiden sopimisen miehen työn/menojen kanssa.

Miksi sitten olen nyt mukana koriksessa? Lähinnä siksi, että haluan olla mukana auttamassa urheilijoita ja etenkin kouvolalaista naisurheilua. Toivon, että pystyisin kauden aikana omalla toiminnallani helpottamaan pelaajien palautumista pelien ja treenien aiheuttamasta rasituksesta sekä vähentämään loukkaantumisriskejä. Pelejä seuratessa ja penkillä istuessa olen myös huomannut, että entisen kilpaurheilijan intohimo ja sydän elävät edelleen vahvasti mukana pelissä ja joukkueen mukana – oli laji mikä tahansa! Olen aidosti iloinen siitä, että saan olla osa tätä mahtavaa porukkaa. Olen iloinen myös siitä, että samaan seuraan mahtuu sekä miesten että naisten pääsarjatason joukkue!

 

Maaritin käsittelyssä Veera Välimaa #9

Koska Kouvolassa on mahdollista seurata naisten joukkueurheilua Suomen korkeimmalla sarjatasolla, niin tulkaahan ihmiset katsomoon nauttimaan huikeista urheilusuorituksista ja pelaamisen ilosta! Omasta kokemuksesta voin kertoa, että yleisön kannustus ja tuki on joukkueelle ensiarvoisen tärkeää ja tuo pelaajalle vielä sen ylimääräisen ekstravaihteen mukaan tekemiseen! Ja jos et koskaan ole käynyt katsomassa naisten korista niin suosittelen hyppäämään tuntemattomaan – ainakin omalta osaltani kokemus joukkueen parissa on ollut erittäin positiivinen!

Maarit