Kaksoiselämää

Varoitus! Tämän blogitekstin häikäilemätön tarkoitus ja tavoite on haastaa… Se selviää lopuksi.

Kouvolan teatterin Ruokarouvan tyttären näyttelijät harjoituksissa & Kouvottaret 2018

Minun elämäni on jo pari vuotta ollut kahden rakkaan asian välillä palloilua. Opiskelin näyttelijäntyötä Englannissa, josta palattuani päädyin mukaan kasvattiseuraani ja pelaamaan Kouvottariin. Englannissa ollessani koripalloilu jäi täysin pois ajanpuutteen vuoksi ja olinkin yhteensä neljä vuotta täysin treenaamatta. Rakkaus lajiin ei koskaan kadonnut,  joten yritin vielä hullunrohkeana palata.

Helppoa se ei ollut, eikä esiintymiseni kentällä ollut mairitteleva. Se ei kuitenkaan ollut pääasia. Pääasia oli, että pystyin yhtä aikaa pelaamaan Kouvottarissa, sekä tuohon aikaan olemaan Kotkan kaupunginteatterissa avustajana. Yhdistämään kaksi minulle tärkeää asiaa. Tällä hetkellä olen Kouvolan teatterissa töissä ja pyrin olemaan Kouvottarien matkassa huoltotehtävissä niin paljon kuin mahdollista.

Staffi kisailee kuva: Niko the Karvaton albiinokissa

Joten: Teatteri & koripallo. Kaksi minulle rakasta asiaa. Kuinka joku voi pitää molemmista? Eivätkö nuo kaksi ole täysin erilaisten ihmisten juttuja? Mielestäni ei. Yhtäläisyyksiä on paljon.

Molemmissa maailmoissa on sama lähtökohta: Joukko ihmisiä joilla on sama päämäärä ja jotka työskentelevät yhdessä saadakseen parhaan mahdollisen lopputuleman. Erona tietenkin se, ettei katsoja tule teatteriin pilatakseen näytelmää kaikilla mahdollisilla tavoilla kuten vastustaja yleensä pyrkii koripalloilussa toisen taktiikoille tekemään. Valmentajamme Harri Mannonen muistutti minua tästä.

Tässä muutamia huomaamiani yhdistäviä tekijöitä:

Näyttelijät= pelaajat & tuomarit (tuomarit lasken tähän mukaan, sillä näyttelijät sisältävät myös esittämänsä pahikset 😉) Tuomari kuuluu pelikenttään.

Ohjaaja= valmentaja. Antaa raamit ja säännöt tekemiseen. Ohjaa joukon tekemistä ja on se kuka vastaa pelillisistä/taiteellisista päätöksistä.

Kapellimestari, apulaisohjaaja & koreografi= muu valmennus. Tärkeä joukko joka tukee valmentajaa/ohjaajaa ja tuo oman mausteensa soppaan.

Katsojat= molemmissa paikoissa samalla tavalla jakautunut joukko. Suurin osa kotijoukkueen/näyttelijöiden puolella. Joukkoon mahtuu myös vastustajien fanit/mukaan pakotetut katsojat tai kriitikot.

Tekniikka,puvustus,lavastus= pöytä,tilastot,kahvio, muut talkoolaiset. Elintärkeä joukko jota ilman esitys tai peli ei onnistuisi.

Teatterin henkilökunta= Kouvojen toimisto, joukkueenjohto, huoltajat (ym. Kehräävät albiinokissat, ks.Karvaiset Taret) Hoitavat tärkeät asiat ja pitävät huolta organisaation toimivuudesta. Osana varmistamassa, että kaikki voitavat keskittyä omaan hommaansa.

Näyttämö= pelikenttä

Väliaika= puoliaika

Rooli yhteiskunnassa: sekä teatteri, että urheilujoukkue ovat iso osa Kouvolan kaupungin identiteettiä. Ne ovat molemmat osa kulttuuriamme, kasvatusta, hyvinvointia sekä antavat molemmat tauon arjesta niille jotka katsomoissa viihtyvät. Molemmat ovat intohimoisten ihmisten työpaikkoja. Sekä teatterissa että korishallissa tunnetaan suuresti kentällä ja näyttämöllä. Molemmista paikoista lähdetään jollain tapaa vaikuttuneina.

Sekä pelissä että näytöksessä pyritään välttämään totaaliset yllätykset joukkueelle ja työryhmälle. Pelissä tämä olisi yllättävä lopputulos tai pelaajan ikävä loukkaantuminen. Teatterissa vastaava yllätys voisi olla jokin onnettomuus, tai vaikkapa tekninen ongelma.  Esityksen aikana on helpompi ratkaista ongelmia kuin pelin, juurikin siitä syystä ettei näytöksessä ole vastustajaa härnäämässä. Paine korjata ongelmat kuitenkin on katsojien silmien edessä. Jos näyttelijän mikrofoni yhtäkkiä ei toimikaan ja hänen soolokappaleensa alkusoitto kajahtaa ilmoille, silloin yksi näyttämömiehistä astelee näyttämölle viemään käsimikin näyttelijälle. Show must go on. Loukkaantumiset pyritään välttämään turvallisuudesta huolta pitämällä. Näyttämön ja sen sivujen riittävä valaistus sekä pimeässä hohtavat teipit ovat tärkeitä turvallisuudesta puhuttaessa.

Toisaalta yllätysmomentti on tervetullut katsojalle. Ettei näytelmän juoni ole liian arvattava, tai että tyylilaji sisältää jonkin epätavallisen asian. Tai että oma joukkue voittaakin pelin jossa on ollut häviöllä 35 minuuttua.

 

”My problem is that if I go and see Hamlet, unlike a soccer game, I know the result in advance.”-Bryan Cowgill

 

Ruokarouvan tytär- näytelmän ompelijattaria kuva: Timo Tuviala

Molemmat, sekä teatteri, että koripallo ovat joukkuelajeja joissa ryhmätyö on elintärkeää. Molemmissa yksilöjen väliset ristiriidat vaikuttavat lopputulemaan. Molemmissa yhteishenki on hyvin tärkeää. Molemmissa ryhmä tukee toisiaan ja auttaa virheiden sattuessa. Molemmissa on uskomattoman mahtavia ja taitavia ihmisiä. Molemmissa on minun parhaita ystäviäni. Molemmissa tunnen olevani kotonani.

Tässä vihdoin se lopuksi lupaamani haaste: Haluaisin haastaa jokaisen korisfanin käymään teatterissa, ja teatterifanin katsomassa korispeliä. Jos kirjoitukseni ei vielä siihen anna syytä, niin tässä vielä yksi: Siksi että teatteri ja urheilu ovat niitä asioita mistä kaupunkimme tunnetaan.

Tiina, huoltaja