Naisurheilija on Supersankari


Kymenlaakson Urheilutoimittajat ja Kymenlaakson Liikunta järjestivät kaksi viikkoa sitten seminaarin, jonka teemana oli ”Naisurheilu mediassa”. Seminaari pohjautui Annu Kaivosaaren liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjaan ”Lempeä Lydia – voimakas Björgen – Naishiihtäjien representoinnin muutokset Urheilulehden teksteissä vuosina 1905-2010”. Esitelmää juhlaseminaarissa olivat kommentoimassa muun muassa suunnistaja Minna Kauppi, Espoo Unitedin urheilutoimenjohtaja Reetta Piipari, urheilutoimittaja Mika Saukkonen, Suomen Urheilutoimittajien liiton puheenjohtaja Kalle Virtapohja sekä Kouvolan Sanomien urheilutoimituksen päällikkö Tapio Alroth. Upseerikerhon juhlasalin takarivissä puolestaan lymyilivät Kouvottarien edustajat Ulriikka Nuolikoski, Tiina Winter sekä Kouvojen toiminnanjohtaja Eero Lehtinen. Tässä blogitekstissä Uppe ja Tiina kertovat, miten he päätyivät seminaariin ja mitä ajatuksia se heissä herätti.


Kouvolasta puhutaan urheilukaupunkina. Kouvolasta puhutaan KooKoona, Koplana tai Kouvoina. Reilun vuoden ajan puheissa on kuultu myös mainittavan Kouvottaret, jotka pelaavat tällä hetkellä toista kauttaan Naisten Korisliigassa. Halusimme osallistua ”Naisurheilu mediassa” -seminaariin, jotta saisimme paremman käsityksen siitä, millainen asema kouvolalaisella naisurheilulla on paikallisessa mediassa ja mihin suuntaan tilanne on kehittymässä.


Päästyämme paikalle Upseerikerholle, suuntasimme vikkelästi kohti kakkutarjoilua, kunnes seminaarin isäntäväki tuli tervehtimään meitä saatesanoin ”Mistäs te oikeen olette?” Kerroimme, että olemme Kouvottarista, vaikka sen varmaan huomasikin kilometrin päähän johtuen kirkkaanpunaisista pikeepaidoista pukumiesten keskellä. Hetken keskustelun jälkeen pääsimme kakun kimppuun ja huomasimme, että olimme tilaisuudessa ainoat kouvolalaisten urheiluseurojen edustajat. Vaikka edustimme Kouvottaria, naisurheilun asema on meille molemmille tärkeä aihe myös henkilökohtaisesti. Olemme keskenämme puhuneet paljon siitä, millainen tilanne naisurheilijalla on kentällä ja sen ulkopuolella esimerkiksi arkielämässä ja mediassa. Olemme myös tehneet töitä sen eteen, että Kouvottaret näkyisivät paremmin paikallisissa tapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa.


Monesti kuulee, että naisurheilu rinnastetaan harrastamiseen. Jos nainen kertoo pelaavansa koripalloa, ajatellaan tuo harrastamisena. Jos puolestaan mies kertoo pelaavansa koripalloa, asiaa arvostetaan enemmän ja ajatellaan automaattisesti, että kyseessä voisi olla miehen työ. Naisten kohdalla toki tilanne on sellainen, että pelaamisen lisäksi täytyy olla joko työ tai opiskeluja. Harva elättää itsensä pelkällä koripalloilulla tai muulla urheilulla. Seminaarissa kuulimme, että kaikista ammattiurheilijoista vain 2% on naisia. Lukema on aika karu, ja tekemistä asian parantamiseksi riittää.


On yleistä, että miesurheilijoiden arki rakennetaan esimerkiksi seuran toimesta siten, että mahdollistetaan täysi keskittyminen lajin harjoittamiseen. Urheilemisesta saa rahallisen korvauksen, asunnon tai lounasedun, ja parhaimmassa tapauksessa nämä kaikki. Tilanne näyttäisi olevan sama useimmissa lajeissa ympäri Suomen. Kärjistettynä kerrottuna naiset puolestaan eivät saa pelaamisesta rahallista korvausta, asunto maksetaan itse ja ruoatkin kokataan omassa keittiössä kaupassakäynnin jälkeen. Näin ollen kaiken sen treenaamisen ja urheilullisen elämäntyylin ylläpidon ohella naisurheilija pyörittää myös omaa arkeaan, jossa hänellä on kuitenkin useampi lusikka sopassa.


Yhteiskunta, media ja kukkahattutädit haluaisivat kovasti nais-etuliitteestä eroon sukupuolten väliseen tasa-arvoon vedoten. Nais-etuliite tuo monille mieleen jotakin negatiivista ja vähättelevää. Olisiko kuitenkin aika miettiä etuliitteiden poistamisen sijaan sitä oikeaa ongelmaa: miksi suhtautuminen naisurheiluun on vähättelevää ja miksi realiteetit ammattilaisuuteen naisurheilussa ovat niin hankalat? Meidän mielestämme nais-etuliitteen voi ihan hyvin säilyttää. Se on oikeastaan melkoisen hieno juttu, sillä naisurheilija on melkoinen supersankari. Naisurheilija käy aamutreeneissä, menee sen jälkeen päivävuoroon töihin ja jossain välissä hän loihtii päiväksi ruuat. Töiden jälkeen kiireen vilkkaa iltatreeneihin ja sama toistuu - päivästä toiseen.


Syitä miesten ja naisten urheilun väliseen epätasapainoisuuteen on useita, eikä niiden ratkaiseminen tapahdu sormia napsauttamalla. Ratkaisut lähtee pienistä teoista: seurojen on luotava myös naisten ja tyttöjen urheilulle hyvät realiteetit, urheilijoiden ja taustajoukkojen on levitettävä positiivista kuvaa itsestään sekä urheilufanien on annettava myös naisille mahdollisuus ja löydettävä tiensä katsomoon. Me naiset tehdään kovasti töitä sen eteen, että voisimme pelata joka päivä parempaa korista, josta kaikki voisivat nauttia. Ihan niin kuin miehetkin.


Kouvolalaisyleisö ansaitsee kiitoksen, sillä he ovat löytäneet tiensä Jatke Areenalle melko kiitettävästi. Loppuunmyytyyn halliin on kuitenkin ehkä vielä vähän matkaa. Nähdään kuitenkin taas sunnuntaina vuoden viimeisessä kotipelissä!


Tiina & Uppe