Ni Hao!

Taivaallisen rauhan aukio

Terkkuja Kiinasta. Olen suorittamassa täällä koulun järjestämää vaihtoa ja tarkalleen ottaen gerontologista, kirurgista ja valinnaista harjoittelua 2nd Affiliated Hospital of Harbin Medical Universityssä. Arkeen on kuulunut eri osastot sairaalassa, jossa pääosin olemme saaneet luokkatovereiden kanssa vain varjostaa sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Muutamia toimenpiteitä olemme saaneet tehdä ja niistä mieleenpainuvin on akupunktioneulan pistäminen omaan käteen. Sitä suuremmin avaamatta kiinalaisen terveydenhuollon tasoa ja eroa Suomeen, mutta mainitsen sen, etten valita suomalaisesta terveydenhuollosta enää pitkään aikaan.

Akupunktioin oman käden

 

Työpäivän jälkeen olemme käyneet luokkatovereiden kanssa lähiostoskeskuksen punttisalilla. Täytynee tässä kohtaa tunnustaa, etten ole päässyt täällä koripalloharjoituksiin (anteeksi Mika ja Harri). Kyseisellä yliopistolla missä olemme ei kuulemma ole joukkuetta eikä myöskään missään lähellä ollut siihen mahdollisuutta tutoreidemme mielestä. Koitin ottaa paikalliseen seuraan yhteyttä, mutta sieltä ei koskaan tullut vastausta. Epäilen syyksi sen, etteivät he puhuneet englantia, koska vain harva täällä osaa puhua sitä.

Nähtävyyksiäkin täällä on kerennyt nähdä vapaa-ajalla. Kävimme Pekingissä ja siellä tuli käytyä kaikki yleisimmät turistikohteet. Kiinan muuri, taivaan temppeli, kielletty kaupunki, taivaallisen rauhan aukio ja tietysti Pekingin eläintarha missä oli erittäin söpöjä pandakarhuja.

Kiinan muuri
Kiinan muuri

 

 

Taivaan temppeli

 

Vaikkakin tämä kokemus on ollut ainutlaatuinen ja olen nähnyt ja kokenut paljon uutta, huomaan kaipaavani todella paljon kotiin. Ikävä on omia kisuja, kavereita, joukkuetta, Manskaria, puhdasta ilmaa (täällä ilmansaasteet välillä 500:n luokkaa ja hengitysmaski tarpeellinen hyvinkin usein), suomalaista ruokaa ja hyvinkin arkisia asioita kuin posliinipyttyä.

Loppuun listaan vielä plussat tässä reissusta:

Pääsen nykyään syväkyykkyyn. Tämä ei ole ollut mikään helppo prosessi jäykälle kankikaikkoselle, jonka viimeisin syväkyykky on ollut ennen polvileikkauksia 2008. Kiitos kiinalaisen vessan (lattiassa oleva posliinireikä, jossa on jalansijat), tämä on ollut pakko oppia.

Hot pot eli nimensä veroinen avoliekin päällä oleva pata, jossa keitetään omat valitsemat raaka-aineet. Omat lempparit ovat katkaravut ja kasvikset ja tulinen versio keitosta.

Upea arkkitehtuuri nähtävyyskohteissa ja temppelialueilla, kuten kielletyssä kaupungissa ja Kiinan muurilla. Ei voinut kuin suu auki ihastella. Kiinan muurilla suu oli tosin suurimmaksi osaksi auki vaan, koska portaiden ja muurin kiipeäminen oli yllättävän rankkaa.

Ihanat ja ystävälliset tutorit sekä sairaalan hoitajat sekä lääkärit, jotka ovat parhaansa mukaan koittaneet meille kertoa heidän työstään, arjestaan ja Kiinasta.

 

Palaan joulukuun puolessa välissä takaisin Suomeen, niin tavataan silloin Manskarilla! Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Partsi #21