16Personalities-persoonallisuustesti ja oma persoonallisuustyyppi

Hiphei!

Olen täytellyt kerran ja toisenkin netissä jos jonkinlaisia hölynpölytestejä ja siksi TiiPiin postauksessaan vinkkaama persoonallisuustesti ei ihan suoralta kädeltä vakuuttanut. Mutta kun yhtenä joutilaana hetkenä uteliaisuudesta tekemäni testin tulos lävähti näkyviin, en enää pitänytkään testiä ihan täysin epäluotettavana ja pelkkiä imartelevia tuloksia tarjoavana huijaritestinä, joita netti on pullollaan.

Sain persoonallisuustestissä tulokseksi puolustaja (ISFJ). Persoonallisuuskategoriani on vartija.

Vaikka puolustajat ovat empaattisia, he voivat olla hurjapäisiäkin puolustaessaan perhettään tai ystäviään, ja vaikka he ovat hiljaisia ja pidättyväisiä, heillä on usein hyvät ihmissuhdetaidot ja vakaat sosiaaliset suhteet; ja vaikka he etsivät varmuutta ja vakautta, he voivat olla hyvinkin avoimia muutokselle, kunhan he kokevat tulevansa ymmärretyksi ja kunnioitetuksi.

Olen ollut aina tyyppi, jolle lähipiiri ja heidän hyvinvointinsa on kaikki kaikessa. Vaikka joka hetki ei ole järkeä nousta vastarintaan leijonan raivolla, pyrin joko ohjaamaan läheiseni pois tilanteesta ja/tai tarjoamaan tukea sekä olkapäätä silloin kun toinen sitä selvästi tarvitsee.

Hiljainen ja pidättyväinen? Ensiksi olin olla jyrkästi eri mieltä, mutta tarkemmin mietittyäni tämäkin pitää paikkansa kun puhutaan uusista ja vieraista tilanteista. Niissä koen oloni epävarmaksi, mutta tutussa seurassa taas olen ehkä enemmänkin suulas vailla mitään pitoa jutuissani.

Olen muutoksen puolella silloin kun se on perusteltu ja tarpeellista. En kuitenkaan ihan nurisematta hyväksy tilannetta, jos se tarkoittaa tavalla tai toisella minun roolini sivuuttamista tai vähättelyä. Myös silloin ärsyynnyn huolella, jos muutos on tehty täysin turhaan jonkun muun omavaltaisella päätöksellä, vailla tarkkaa ymmärrystä muutoksen vaikutuksien laajuudesta, ja siitä koituu (minulle) kohtuutonta lisäpanostusta.

Puolustajat ovat todellisia altruisteja ja kohtaavat ystävällisyyden äärimmäisellä ystävällisyydellä ja sitoutuvat uskomaansa työhön ja uskomiinsa ihmisiin innolla ja jalomielisyydellä.

Uskon hyvin vakaasti siihen, että olemalla mukava muille, myös minulle ollaan mukavia. Ja jos taas minulle ollaan mukavia, en löydä syitä, miksi olisin itse jotain muuta. On toki niitä, joihin olen ystävällisyyttäni tuhlannut saamatta vastakaikua ja tiedän ettei maksa vaivaa jatkossakaan. 

Ystävällisyydestä saa energiaa sekä saajana että antajana. Hyvä ruokkii hyvää, paha pahaa. 

Puolustajapersoonat, erityisesti kiihkeät sellaiset, ovat usein pikkutarkkoja, jopa perfektionisteja, ja vaikka he jahkailevat, heidän voi aina luottaa saavan työnsä valmiiksi ajallaan. Puolustajat ottavat vastuunsa henkilökohtaisesti, ylittävät jatkuvasti omia rajojaan ja pyrkivät tekemään kaikkensa ylittääkseen odotukset ja miellyttääkseen muita, sekä kotona että työpaikalla.

Bingo! Tämä on ehkä yksi pahimmista kaksiteräisistä miekoista omalla kohdallani.

Nautin saamastani vastuusta ja sen luomasta luottamuksen ilmapiiristä. Minulle on kunnia-asia pysyä aikataulussa ja hoitaa asiat sovitulla tavalla - vaikka sitten venymällä äärimmäisyyksiin. Ja taas kenties juurikin säntillisyydestä ja luotettavuudesta johtuen saankin asioita hoidettavakseni.

Kolikon toisella puolella taas tunnen välittömästi huonoa omatuntoa ja soimaan itseäni epäonnistujaksi, jos asiat menevät vastoin tavoitteitani. Valitettavasti perfektionistilla minussa on nollatoleranssi epäonnistumisen suhteen. Olisi kuitenkin hyvä armahtaa itseään silloin kun epäonnistuminen tai syyt vajavaiseen tulokseen eivät ole olleet omissa käsissä. Tätä olen koittanut sinnikkäästi opetella ja muistutan itseäni melko usein, että jos olen kuitenkin tehnyt parhaani vallitsevissa olosuhteissa, sen pitäisi riittää.

Eikä ole ihan tuulesta temmattua tuo odotuksien ylittäminen (tai edes täyttäminen) ja mahdollisimman kattavasti kaikkien miellyttäminen. (Toivon, että pysyn kuitenkin poissa mielistelyn uuvuttavalta tieltä.) Tiedostan itsekin, että kaikkia on mahdotonta miellyttää ja joskus on laitettava itsensä etusijalle, mutta silti minusta tuntuu kurjalta, kun joudun tekemään kompromisseja, joista joku itselle tärkeä henkilö saattaa pahoittaa mielensä.

Pyrkimykseni on kuitenkin aikaan saada hyvää eikä pahaa. Toisinaan hövelihköt lupaukseni ajavat pattitilanteeseen ja joudun vastoin kaikkia periaatteitani perumaan puheitani. Suuni on yksinkertaisesti liian suuri ja kieleni aivoja nopeampi.

Puolustajien haasteena on tulla huomatuksi tekemästään. He ovat taipuvaisia vähättelemään saavutuksiaan, ja siinä missä heidän kilttiyttään usein kunnioitetaan, kyynisemmät ja itsekkäämmät ihmiset pyrkivät hyötymään puolustajan omistautuvasta ja jalosta tavasta sysäämällä heille työtä ja ottamalla tunnustuksen tehdystä työstä itselleen. Puolustajien on hyvä tietää, milloin on aiheellista kieltäytyä ja puolustaa itseään, jos he haluavat säilyttää itsevarmuutensa ja intonsa.

Kyllähän se vaan on minulle luontaisempaa sanoa ja ajatella "eihän tämä nyt mitään..." kun kiittää ryhdikkäästi tunnustuksesta tai nauttia onnistumisen tunteesta. Tätäkin olen pyrkinyt tietoisesti harjoittelemaan, että otan kiitokset ja kehut ansaittuna vastaan silloin kun niitä minulle lausutaan - oli kyse sitten työtehtävästä tai kaverin kehuessa uutta vaatettani. Ja hetkittäin olen jopa onnistunut ja nauttinut aidosti siitä hykerryttävästä ilon tunteesta mukavien sanojen äärellä!

Toki olen monesti tajunnut myös jääneeni jalkoihin tunnustuksen valuessa tekemästäni työstä täysin väärään osoitteeseen. Koen vaan kiusalliseksi tuoda itseni esiin ja ennemmin nielen harmitukseni kun oikaisen väärinkäsityksen. Tiedän, pitäisi avata suunsa, mutta huulissa on pikaliimaa sillä kriittisellä hetkellä. Ja useimmiten on muitakin, jotka tietävät asian oikean laidan, joten eiköhän kiitoksien itselleen nappaaja päädy tietämättään vähän erilaiseen valoon suitsutuksen sokaisevan valokeilan sijaan.

Ja yhtä monesti, kun joku muu on paistatellut ylistyssanojen tulvassa minun ansiostani, olen tullut hyväksikäytetyksi. Ja kurjaahan siinä on se, että jotkut osaavat tehdä sen niin kierosti ja harjaantuneesti, että en tajua asiaa kuin vasta jälkeenpäin. Olen siis hyväuskoisuuteen taipuvainen halutessani uskoa kaikista lähtökohtaisesti hyvää.

Löytyy niitä häikäilemättömiä tyyppejä, jotka käyttävät kiltteyttäni ja avuliaisuuttani härskisti hyväkseen. Joidenkin kohdalla olen jo oppinut tunnistamaan varoitusmerkit ja pitämään puoleni, mutta edelleen törmään tilanteisiin, joissa kuulen itseni sanovan "joo, käy" vaikka karjun pääni sisällä "ei, ei käy!!". Ehkä minä joku päivä vielä opin pitämään puoleni myös hankalalla hetkellä.

Puolustajat ovat luontaisesti sosiaalisia, mikä on epätyypillinen luonteenpiirre introverteille persoonille.

Introverttiys on tullu iän myötä tai ottanut vallan vasta nyt lähivuosina. Viihdyn ihmisten kanssa, kaipaan sosiaalista kanssakäymistä ja olen (ainakin omasta mielestäni) varsin seurallinen. Mutta pitkät, jatkuvasti vuorovaikutusta vaativat tilanteet uuvuttavat. Alan tuntea jossain vaiheessa ahdistusta ja jopa pakonomaista tarvetta saada olla yksin.

Syy ei ole ollut seurassa tai tilanteissa itsessään, vaan siinä, kun säännöllisesti kaipaamani yksinolo jää puuttumaan, alan oireilla ikävällä tavalla. Uppoan omiin ajatuksiini ja yritän kaikin keinoin sulkea ympäröivän maailman pois mielestäni. Ja jos se ei onnistu, olen aika ikävä ja hankala tyyppi, vaikka yritän komentaa itseäni käyttäytymään kunnolla. Tyynnyn oikeastaan täysin vasta kun saan olla täysin yksin ilman yhtään ihmiseksi laskettavaa edes samassa tilassa.

Vielä muutama vuosi takaperin olisin kallistanut itseni enemmän ekstrovertin luonteenlaadun suuntaan. Olen aina ollut sosiaalinen ja puhelias eikä vuorovaikutustilanteet ole vieneet voimia mitenkään merkittävästi. Mutta nykyisin yhä useammin löydän itsestäni viitteitä, että vuodet ovat tehneet minusta introvertin. Mutta on minulla ne ekstrovertit hetkeni edelleen.

Introverttiydestä johtuen onkin onni, että minulla on noin puolen tunnin ajomatka töihin. Saan aamulla töihin mennessä oman, yksityisen aikana ja erityisesti iltapäivällä työpäivän päätteeksi puolen tunnin oma hetki autossa tulee tarpeeseen. Toisinaan se riittää ja toisinaan vielä kotonakin haluan olla hetken vaiti ja pistää sen erityisen haastavan päivän pakettiin mielessäni, jotta voin keskittyä nauttimaan vapaaillasta.

Heillä on mielikuvitusta ja luontaista herkkyyttä ilmaista anteliaisuuttaan tavalla, joka koskettaa vastapuolta.

Minusta on kiva antaa lahjoja tai jakaa omastani. En ajattele, että se olisi minulta pois. Päinvastoin! Vaikka antamisen ilo kuulostaakin tekopyhältä tai tennäiseltä, koen sitä käytännössä aina kun näen toisen kasvoilla hämmentyneen kiitollisuuden ja aiheutuneen ilon.

Puolustajat ovat upeita ihmisiä, jotka harvoin istuvat joutilaina, jos jokin tärkeä asia on tekemättä.

En kykene rauhoittumaan ennenkuin jokin mielessä pyörivä asia on hoidettu. Ja monesti huomaan, että poukkoilen kotona hommasta toiseen vaikka niitä ei olisi pakko hoitaa. Täysin jouten oleminen on vaan jotenkin hankalaa vaikka sillekin on toki hetkensä. Tämän taipuvaisuuden jatkuvaan touhottamiseen olen perinyt äidinmaidossa ja oppinut jo lapsena isän äidiltä.

Puolustajat eivät koskaan ole täysin kotonaan parrasvaloissa, ja saattavat tuntea olonsa syylliseksi ottaessaan kunniaa tiimissä saavutetuille tuloksille.

Tunnen oloni vähintään kiusaantuneeksi jos yksinomaan minua kiitellään porukalla tehdyn homman onnistumisesta ja sorrun helposti vähättelemään omaa osuuttani ja korostamaan muita mukana olijoita. Toisinaan kuitenkin kiitän ja välitän ensitilassa kiitokset myös muille osallisille, koska yhdessä toimiessa yhdessä onnistutaan - ja myös epäonnistutaan.

Ylläolevassa kuvassa vielä esitetty puolustaja-persoonallisuustyyppini rakanne mielen, energian, luonnon, taktiikoiden sekä identiteetin kautta. Allekirjoitan nämäkin täydestä sydämestäni. 

Introverttiyteni kaiketi kävi jo aiemmin varsin selväksi. Haluaisin olla kovasti vähemmän realistinen, mutta jotenkin se tuo turvaa ja tuntuu, että pysyn tilanteen tasalla. Toimintani perustuu varsin vahvasti periaatteisiin enemmän kun loogisuuteen, josta ei toisinaan ole tietoakaan... Pidän asioiden suunnittelusta ja erinäiset listat sekä hahmotelmat auttavat monesti suuresti asioiden ymmärtämisessä, muistamisessa sekä sujuvassa ja tehokkaassa hoitamisessa. Enkä pääse siitä mihinkään, että toimin liki tilanteessa kuin tilanteessa varovaisen varmistellen vaikka voisin edetä määrätietoisesti itseeni ja kykyihini luottaen.

Puolustaja. Tunnistan itseni.

Testin loppuun oli koottu kaltaisiani puolustaja-tyyppejä julkisuudesta. Persoonallisuuskaimojani ovat muun muassa Halle Berry, Vin Diesel, Beyoncé, kuningatar Elizabeth II, Kate Middleton ja Anne Hathaway. 

Löydät vielä TiiPiin Emmi-Riikan saaman tuloksen täältä ja myös Niittykukkia-blogin Anna jakoi oman tuloksensa täällä. Olisipa hauska tietää, mitä te muut bloggaajakollegat saatte tulokseksi! :) 

 

Saija