Elämäntaparemontin välietappi saavutettu - miten tähän päästiin ja mitä seuraavaksi?

Lauantaita!

Kun noin 13 viikkoa takaperin aloitin oman henkilökohtaisen elämäntaparemonttini, risteili mielessä aika monta erilaista ajatusta, joita pääsette muistelemaan vaikkapa täältä sekä täältä

Kaikenlaisia tuntemuksia on näiden kuukausienkin aikana käyty läpi aina sieltä epätoivon ja turhautumisen syvimmästä alhosta koko kroppaa lämmittävään onnistumisen ja hyvänolontunteeseen saakka. Jollain tavalla olin kaikenlaiseen valmistautunut, mutta totta puhuakseni en kuitenkaan siihen, että projekti kuitenkin sujuisi ja pääsisin välietapilleni kompuroinnista huolimatta enkä jättäisi leikkiä kesken vastoinkäymisten jälkeen.

Peruspessimistinä ajattelin ettei pety kovin pahasti kun ei odota oikeastaan juuri mitään. No, petyin kerran jos toisenkin - sitäkään ei käy kieltäminen. Mutta monesti myös sain todeta: hyvä minä. Kaikki kun on itsestä kiinni ja teen tätä itseäni varten. En siksi, että olisin ehkä hyväksytympi ja pidetympi ilman liikakilojani tai, että ollakseen onnellinen, pitäisi täyttää tietyt ulkoiset kriteerit.

Lähdin tähän siksi, että haluan voida paremmin. Päätin muuttaa elintapojani tehdäkseni itselleni palveluksen pitkällä tähtäimellä. Vielä ei siis ollut ehtinyt tulla rasitteeksi mitään ylipainon aiheuttamia sairauksia tai vaivoja, mutta entiseen malliin jatkamalla mahdollisuudet olisivat taatusti kasvaneet niihinkin. Eihän sitä tietysti koskaan voi tietää, mitä kulman takana vaanii, mutta se on sitten jo ehkä vähän muistakin tekijöistä kiinni kun vaan omista elintavoista.

Olon kohentumisen lisäksi on ollut mukava huomata olevansa virkeämpi ja esimerkiksi aiemmin varsin usein riesana olleet päänsäryt ovat jääneet tuntuvasti vähemmälle. Nukun paremmin kuin aiemmin (jos ei oteta huomioon stressin vaikutusta) ja monesti on aamuisin jopa ihan virkeä olo (en ole tippaakaan aamuihminen ja aamut ovat useimmiten TOSI hankalia).

Eikä sitäkään voi kieltää etteikö kaventunut olemus ja keventynyt olo olisi myös merkittävän isoja plussia. Koska kyllähän sitä itsestään on helpompi pitää silloin kun voi hyvin ja se peilikuva ei ärsytä joka päivä. Sisäinen hyvinvointi ainakin omalla kohdalla vaikuttaa melko paljon siihen, miten näkee itsensä ja kun on oikeasti hyvä olla, sietää niitä puutteitaan paljon paremmin eivätkä ne saa suhteettoman suurta merkitystä ja painoarvoa elämässä.

Tokihan sain eilen aamuna semiitkupotkuraivarit kun kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon. Lukema oli grammalleen sama kuin edellisellä kerralla. Eli tämän kuuden viikon aikana sain niinkin huiman määrän kiloja pois kuin YKSI. Kyllä veti hetkellisesti mielen matalaksi.

Näitä kun saisi syödä niin paljon kun jaksaa ilman, että kertyisi mitään navan seudulle...

Olen kuitenkin noudattanut arkisin varsin hyvin ravinto-ohjeita ja viikonloppuna on tullut syötyä ohi ohjeen (herkuteltukin on), mutta ei silloinkaan mitään poskettomia perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kestäviä övereitä. Liikkunutkin olen sen kolme kertaa viikossa ja edistynyt siinä mielestäni kelvollisesti. Silti pudotus oli noin onneton. Mitähän hittoa?

Kyselin tuohon selitystä valmennukseni ohjaajilta ja he eivät olleet tippaakaan huolissaan kun kuitenkin kropassa on ulkoisesti tapahtunut muutoksia todistettavasti vaatteiden väljentyessä. Eilen aamuna otettuja kuvia verratessa kuuden viikon takaisiin, on myös jotain tapahtunut. Löllömpi tavara on vaan siis tiivistynyt ja josko se painokin alkaisi hilautua alaspäin kun taas ensi viikosta alkaen annetaan aineenvaihdunnalle boostia palauttamalla päivittäiset hiilarit takaisin ruokavalioon. Pitäisi vaan pitää kristallinkirkkaana mielessään, ettei se vaa'anlukema ole ainoa mittari, jolla mitata muutoksia kropassaan.

Noihin hiilareihin liittyen voisinkin lausua varoituksen sanan: jos haluatte karsia hiilarit pois ruokavaliostanne tai vähentää niitä tuntuvasti, älkää unohtako nauttia kuitenkin kuituja riittävää määrää päivässä! Itse tein tuon virheen ja tänä päivänäkin lepyttelen vielä kroppaani siitä virheestä. Elimistöni meni totaalisekaisin kun hiilihydraatit jäivät pois ruokavaliostani enkä ymmärtänyt paikata sitä vajetta extrakuiduilla. Menemättä yksityiskohtiin teitä säästääkseni, olin jokusen hetken todella kipeä ja mietin jo, että en jatka enää koko valmennusta.

Ja kun vielä stressasin tuota huonoa oloa ja sekaisin olevaa elimistöä kaiken muun stressin lisäksi, ryöstäytyikin tilanne hieman käsistä ja kävin lopulta lääkärin juttusilla hakemassa apua. Sen sainkin ja nyt on olo jo ongelman suhteen parempaan päin ja toivottavasti tilanne ajan kanssa normalisoituu kokonaan. Ehkä muistan jatkossa itsekin kuitujen tärkeyden.

Innon liekki palaa edelleen ja toivon, ettei se tukahdu sammuksiin.

Nyt siis jatkovalmennuksenkin tullessa päätökseen, on tarkoitus jatkaa ravinto-ohjeen noudattamista ja liikkumista kuten tähänkin asti. En edelleenkään halua asettaa tavoitteita vaan haluan ennemminkin, että hyvä olo säilyy ja ruokailutottumukset muodostuvat tavaksi eivätkä enää ole paperista luettavia ohjeita. Ja jos alkaa ote lipsua, aina voin palata niihin ohjeisiin ja palautella taas mieliin, miten sitä pitikään toimia.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :) 

 

Saija

Kuvat Pixabay.com.