Ensimmäinen blogivuosi täyteen

Tällä päivämäärällä tarkalleen vuosi takaperin näpytin kämmenet hikoillen ensimmäisen blogipostaukseni Starboxiin. Olin toki jo ehtinyt pohtia oman blogin perustamista portaaliin aina siitä saakka kun Tähtilaatikko avautui aiemmin keväällä. Mutta vasta juhannuksen alla tuli se hetki, kun ajatus blogista alkoi houkuttaa ylitsepääsemättömästi - tunnuksetkin oli pyydetty jo paljon aiemmin valmiiksi. Ehkä lopullinen sysäys oli, kun keksin tuon, ei-ehkä-niin-superomaperäisen, mutta varsin osuvasti minua, elämääni ja tapaani toimia kuvaavan blogin nimen. 

Sitten se vaan Lähti lapasesta.

Vuosi on ollut aaltoliikettä, mutta näin myöhemmin tarkasteltuna kaikki näyttää hyvinkin pitkälti minulta. Hiljattain käymäni keskustelu onneksi loi taas uskoa myös siltä osin, että jos aitous on tärkeä piirre ihmisessä, on se sitä myös blogeissa. Päälleliimatut kiiltokuvamaiset kulissit harvemmin kantavat pitkälle tai jossain kohtaa realiteetit väistämättä muistuttavat olemassa olostaan. Ehkä niille upeille haavekuville on oma lukijakuntansa, eikä se väärin ole, mutta omalla kohdallani tämä harrastelijamaisuus saa näkyä minun puolestani ihan niin etäs kun näkyy.

Jonkinlainen keskeneräisyys ajaa minua eteenpäin. Myös blogin kanssa. Kun on halua kehittyä, oppia uutta ja kokea lisää, ei siihen ole oikein oikopolkua. On vaan kokeiltava, kompastuttava ja toistettava samaa niin kauan kunnes jalka nousee kynnyksen yli. Ja sittenkin tähyillään jos seuraavaa ylimenokohtaa.

Vuoteen on sopinut hetkiä kun kirjoittaminen ei ole maistunut ja niitä päiviä, kun olisi ollut sanottavaa, mutta teksti ei vaan kerta kaikkiaan ole soljunut luontevasti. Aikaansaannoksen lukeminen on lähinnä ärsyttänyt eikä tule pieneen mieleenkään julkaista sitä. 

Ja sitten on taas niitä hetkiä, kun teksti syntyy luontevasti ja vaikka äidinkielenlehtorit repisivätkin hiuksiaan karkeista oikeinkirjoitusvirheistä, olen vuodessa päässyt yli siitä. En enää juuri välitä, onko kaikki pilkut juuri oikeilla kohdilla tai onko lauserakenteet aina oppikirjamaisia. Uskon sinun kuitenkin useimmiten ymmärtävän lukemasi pienistä tai suuremmista virheistä huolimatta.

Kiitän mitä nöyrimmin teitä kaikkia, jotka olette tähän asti juttujani jaksaneet lukea. Toivottavasti piipahdatte vastakin. Vaikka kirjoitan tätä blogia jossain määrin itselleni, kirjoitan tätä erityisesti teille. Ja onhan se kaiketi jännä kun joku avaa päiväkirjansa ulkopuolisten luettavaksi, koska osa kirjoituksista on hyvin vahvasti oma tapani laittaa ajatuksia järjestykseen.

Mitä kivointa keskikesän juhlaa juuri sinulle! Eihän keneltäkään sitten lähde lapasesta, eihän? :) 

 

Saija