Et voi pilata mun fiilistä millään / Mul on kaikki hyvin tänään

Ja taas huomaan viikon kuluneen ja blogissa olleen hiljaista. Ehkä en vaan enää tee jatkossa asiasta numeroa. Olette jo kaiketi tottuneet tähän verkkaiseen tahtiini ja olisitte päinvastoin hämmästyksissänne jos täällä tapahtuisi useammin jotain! :)

Kulunut viikko on ollut työmaalla selvästi hiljenemään päin ja alkukesän aikana puurretut syksyn valmistelut saatu siihen valmiuteen kuin tässä kohtaa on järkevää ja mahdollista. On siis olemassa mahdollisuus, että pääsen ensi viikon jälkeen lähtemään lomalle rauhallisin mielin ilman, että homma poikineen jää pahasti kesken. Sen verran kuitenkin keskeneäistä, että työnsyrjästä saa takuulla kiinni välittömästi kun elokuun loppupuoliskolla palaan kesälautumilta työpöydän ääreen toivottavasti mahdollisimman hyvin levänneenä ja paljon kivoja juttuja tehneenä.

Menneellä viikolla olen kerrankin saanut panostettua asiaan, joka on jäänyt harmillisen vähälle. Olen viettänyt laatuaikaa ystävien kanssa! Stressitasot laskevat kohinalla ja murheet unohtuvat, kun saa istahtaa työpäivän jälkeen ihanan ihmisen kanssa kahvikupin ja sopivan herkun kera pöydän ääreen ja porista joutavia.

Tälle viikolle onnistuin järjestämään ystäväterapiaa ystävien ystävälllismielisellä avustuksella kolmelle iltapäivälle, ja se on enemmän kuin edellisen kuukauden aikana yhteensä. Mutta se ihana asia tässä juuri piileekin, että vaikka kaikkien näiden tällä viikolla tapaamieni ihmisten kanssa näemme (liian) harvoin, se ei näy väleissämme - ainakaan minun mielestäni. Korkeintaan siinä, että suu meinaa kuivua kun pitää niin vilkkaasti vaihtaa kaikki kertyneet kuulumiset ettei mitään vaan unohdu.

Kaunis kesäilta Mikkelin Anttolassa.

On siis onni, että elämässä on ihmisiä, jotka ovat kestäneet mukana välimatkasta ja elämänmuutoksista huolimatta. Se, jos mikä on suunnattoman suuri rikkaus. Eikä tämänkaltaisten ystävien kanssa ole tarpeen kärsiä huonosta omatunnosta vaan juttua jatketaan täysin luontevasti taas siitä mihin jäätiin kun seuraavan kerran kohdataan. Oli se sitten viikon, kuukauden tai vaikka vuoden päästä.

Ja jos nämä kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuottaneet hyvää ja lämmintä mieltä, viime aikoina on taas kiittänyt kerran jos toisenkin onneaan, että on saanut työkavereikseen kenties galaxin kivimpia tyyppejä ihan useamman kappaleen. Ei tulisi mistään mitään jos lähellä ei olisi yhteistyökykyisiä ja hauskoja ihmisiä, joiden kanssa voi toisinaan unohtua juttelemaan muustakin kuin työasioista. Luotettavat, aidot ja samanhenkiset työkaverit ovat henkireikä silloin kun tuntuu, että mikään ei suju ja kaipaa pientä tsemppipotkua takapuoleensa. Kaikki eivät ehkä ole tämän suhteen yhtä onnekkaita, että työmaalta voisi löytyä myös läheisiä kavereita.

Tarjoilut ja maisemat olivat kohdallaan kun juhlimme ystävää kohti uusia seikkailuja.

Edellisellä viikolla vietimme yhden kaikkien aikojen rakkaimman työkaverini läksiäisiä ja vakaa aikomukseni oli viettää juhlahumussa vain iltapäivä ja ilta, jonka jälkeen surautan kotiin nukkumaan, jotta jaksan seuraavana päivänä mahdollisimman vaivattomasti suoriutua työpäivästä. Olin toki varautunut yöpymisvaihtoehtoon (kun eihän sitä koskaan tiedä...) ja varsin pienellä taivuttelulla muutin suunnitelmani ja jäin yöksi. Suurin syy oli juuri se, että tajusin etten ehkä ihan heti kyseisellä porukalla pääse aikaa viettämään. Suuremman harmituksen olisi kumminkin aiheuttanut kesken kaiken lähteminen kun seuraavan päivän ultimaattinen väsymys.

Viimeinkin saatiin kesäkelit - ainakin hetkellisesti!

Pari viikkoa sitten kävimme lähikunnassa festarireissulla ja totesin siinä illan mittaa, että ikä on tehnyt tehtävänsä siinäKIN asiassa. Ennen festareilla keskityttiin ihan kaikkeen muuhun kuin itse festareiden musiikilliseen antiin.

Nyt vietin illan kuskinroolissa ja viihdyin oikein mainiosti, kiitos kysymästä. Katselin kaikkia keikkoja, yhtä lukuunottamatta, enemmän tai vähemmän ja yhtään en kaivannut katseenkirkastajaa nauttiakseni festaritunnelmasta. Eikä seuraavana aamuna päätä kivistänyt tai heikottanut vaan pystyi viettämään ihan täysipainoisen sunnuntaipäivän - joskin vähän normaalia väsyneempänä kun eihän sieltä festareilta ihan normaaliin nukkumaanmenoaikaan kotiin vielä ehtinyt ;)

Kyseinen tapahtuma on kaiken kaikkiaan kyllä sen kaltainen, että siellä viihtyy vaivatta ilman kuperkeikkaöljyä. Vaikka festarikävijöitä oli ihan reilusti, ei missään kohtaa ollut sietämätöntä ruuhkaa ja ryysistä - siistinä pysyneestä alueesta puhumattakaan! Kulkemaan mahtui hyvin ja keikatkin sai katsoa kaikessa rauhassa ilman tuuppimista ja tönimistä vaikka ympärillä olikin paljon muita katsojia. Ja oman näkemykseni mukaan ihmiset käyttäytyivät kaiken kaikkiaan mukavasti vaikka osalle oli selvästi juhlajuoma maistunut vähän enemmän kuin olisi suoranaisesti tarvinnutkaan. (Ps. Tämä ei ole maksettu mainos vaan täysin vilpitöntä ja ansaittua kehumista.)

Juha Tapio, Tapion Juha.

Ensi viikonloppuna olisi John Smith festivaalit, joihin olemme kaavailleet lähtevämme, ja pidemmästä matkasta huolimatta reissu aiotaan toteuttaa yöksi kotiin -periaatteella. Mutta kun esiintymässä on Amorphis, ihan kaikki käy ja matkustetaan ihan mihin aikaan ja minkä verran vaan! Ei ehkä huonompi lomanaloittajaisreissu ja sen kunniaksi ajattelin valita itselleni matkustajan roolin, jotta voin ottaa sen yhden tai kaksi lomanalottajaissiideriä. Viime vuonna aloitin lomani Ilosaarirockissa eli teema pysyy tänä vuonna samana.

Päivät ovat jälleen siis vaan seuranneet toistaan ja joko tuo lähestyvä kesäloma tai ne vähäiset hellepäivät ovat pehmittäneet päänuppini, mutta toistaiseksi voin varauksetta siteerata Cheekiä ja Lord Estiä Et voi pilata mun fiilistä millään / Mul on kaikki hyvin tänään. Toki nuo kaikenmoiset pienet muutokset elämässä, tukevan ystävätukiverkoston lisäksi, ovat ehkä edesauttaneet sitä, että rajuin vanteen kiristäminen pään ympärillä on selvästi hellittänyt.

Syksyllähän se sitten taas mitataan, onko muutos tapahtunut jäädäkseen vai palaako ahdistus ja kiristys sitten kun ollaan takaisin siinä normaalissa arjessa ja syksyn harmaus työntyy tajuntaan. Saatan siis kumminkin tankata tätä oloa varastoon kaikin tavoin ja ehkä sillä voimalla sitten sinnitellään niiden ankeampienkin hetkien läpi.

Tuleva viikko mennee takuulla ihan jo lomamoodiin asettuessa ja päivä päivältä lähestyvää lomaa fiilistellessä, mutta miltei voin luvata, että viimeistään torstaina kuulette minusta tavalla tai toisella jotain koska kampaaja-aika... 

Mukavaa viikonloppua toivottelen tällä letkeällä kappaleella, johon viittasin otsikossa ja tuossa hieman ylempänä. :) 

 

Saija