Hiushömpöttelyä

Mikäänhän ei nosta keskellä harmainta syksyä mielialaa yhtä tehokkaasti kun tieto pääsystä kampaajalle turhan pitkäksi venyneen käyntivälin jälkeen. Jos ei siis lasketa sitä ylitsepursuavaa riemua poistuessa kampaajalta uusien, ihanien hiuksien kanssa.

Normaalisti olen pitänyt tapanani käydä kampaajalla kolmen kuukauden välein, mutta nyt erinäisistä muuttujista johtuen edellisestä käynnistä on pian liki neljä kuukautta ja sen huomaa! 

Alkuviikosta siis soittelin toiveikkaana luottokampaajalleni ja voi ihme sekä kumma, kun vapaa aika löytyikin jo ensi viikolle. Yleensä kun ajan saa varattua, on odottelemista yleensä luvassa pari tai kolmekin viikkoa. Hiuksiini kun menee aikaa se kolmisen tuntia joka reissulla, niin ihan joka tyhjään koloon ei minun vuoroni oikein sovi.

Kuten olen tainnut useamminkin kuin kerran (tässä ainakin yksi todiste) täällä kirjoitella, hiukset ovat minulle hieman pyhä asia. Tai jos ei ihan pyhä, niin sen verran kaikessa turhamaisuudessaan tärkeä, että ihan kenen tahansa en anna karvoihini kajota.

Vakiokampaajani on kuitenkin sen verran nasta ja pätevä tyyppi ja pitkään jatkuneen asiakassuhteen vuoksi hän ei kyllä mitään älyttömyyksiä edes ehdottaisi.Eikä ole ihan kaikkiin "tällaiset haluan" -vaatimuksiini edes lähtenyt. Tietää joka kerta minua paremmin, mitä haluan. Ja jos joskus on minimaalinen epäilys ollut, on se hälvennyt lopputulosta peilistä katsoessa.

En tiedä tämän hetken hiustrendeistä mitään eli mitään toivelistaa en aio kampaajalle mennessä koota. Annan jälleen kerran ammattilaiselle vapaat kädet. Todennäköisesti joudun kuitenkin pyytämään kokonaan vaaleasta luopumista koska kuten tuossa aiemmin linkkaamassani postauksessa harmittelinkin, on kaivovetemme sen verran rautaista tavaraa, ettei vaalea väri ole paras mahdollinen vaihtoehto. Harmi, koska tämä liukuvärjäys tummasta vaaleaan on ollut kyllä ns. minun juttuni. Luotan kuitenkin muitakin, sopivampia vaihtoehtoja olevan olemassa.

Tosin en ole, onko kuiviin latvoihin muukin syy kuin rautapitoinen vesi. Tarvinnee sitäkin selvittää.

Kaivelin hiljattain vanhan tietokoneeni kuvakansioita ja löytyikin melkoinen arkisto vanhoja selfieitä. Alla vain murto-osa niistä valkattuna hiushistoriaani avaamaan.

Ihan yhdellä ja samalla lookilla ei ole menty vai mitä olette mieltä? :D

Puolittain olen leikkinyt ajatuksella, että palaisin tällä tulevalla kampaajareissulla tuohon vasemman yläkulman mittaan. Saa nähdä kestääkö kantti. Perästä kuuluu ja näkyy!

Nauttikaa viikonlopusta!

 

Saija