Kukkuu ja kuulumiset

Heissulivei!

Kuten ehkä olette huomanneet, kirjoitusinto lymyilee edelleen piilossaan ja postaustahti on nolottavan verkkaista edelleen. Mutta toivottavasti jaksatte pysyä blogini parissa näillä satunnaisemmillakin postauksilla. Lupaan, että kyllä täältä vielä virkistytään ja saadaan hengentuotetta aikaiseksi hieman nykyistä useammin. Aihioita on jahka vaan saan niitä viimeisteltyä...

Mitäs minulle kuuluu? Vaihtelevaa, sanoisin. 

Elämässäni on selvästi menossa vaihe, jossa en oikein tunnu saavan otetta mistään enkä aikaiseksi yhtään mitään. Päivät kulkee ohi ja viikko seuraa viikkoa. Paljon olisi kaikenlaista puuhaa ja tekemistä, johon olisi syytä tarttua, mutta ei vaan kiinnosta. Ja kun kyse ei ole mistään elintärkeästä, olen suosiolla jättänyt odottamaan aikaa parempaa. Ehkä tämä ei vaan kiinnosta on viesti minulta minulle, että joskus on hyvä vaan antaa olla.

Aina ei ole selvää, minkä suunnan valitsisi. (Kuva: Pixabay.com)

Voisin kirjoittaa paljonkin aiheesta, joka ehkä on eniten tällä hetkellä mieleni päällä, mutta se ei vaan ole mahdollista. Ainakaan vielä. Sori. Kerron sitten varmasti jahka olen vapaa sen tekemään - tai jos en ole, ette tee tiedolla mitään. Mutta sen voin sanoa, että tuulimyllyjä vastaan taistelu ja omasta arvosta kiinni pitäminen eivät ole aina ihan helppoa ja kuluttavat pirun paljon voimavaroja kun saat tehdä niitä jatkuvasti. Kun keskusteluyritykset tyssää alkuunsa tai aiheuttavat riidan/mykkäkoulun, on siirryttävä tekoihin ja tehtävä omat valintansa, oli ne sitten vaikeita tai saatanan vaikeita.

Elämäntaparemonttini on sentään sujunut vaihteeksi ihan mukavasti. Kiloja ei ole nyt juurikaan karissut (joitain satoja grammoja), mutta ei ole tullut mitään kyllä takaisinkaan kakkosvalmennuksen lähtötilanteeseen nähden. (Saattaa osasyy löytyä painon junnaamiseen myös melko maksimaalisessa stressissä.) Myönnettäköön myös, että ihan 100 prosenttisesti en ole ruokavaliota noudattanut ja olen pitänyt herkkuhetkiäkin silloin tällöin. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa niitä grammoja taas lähtee kun saa pidettyä perussyömisen hallinnassa ja liikkumalla - välillä toki tuntuu, että voisi lähteä edes hieman nopeammin, mutta kiirekös tässä...

Flunssa asettui onneksi sen verran nopeasti, että pakkohuilia ei liikkumisesta tullut kuin viikon verran. Mikä siinä onkaan, että kun vähänkään pääset liikkumisen syrjästä kiinni, iskee tauti?! Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta kun näin käy. Onnekseni kuitenkin selvisin vähällä ja taudin jälkeen tehdyt treenit on rullailleet ongelmitta eikä tauti vienyt intoa mennessään - tällä kertaa.

Jopa pientä kehitystä olen ollut aistivinani! Alkuun erityisesti kotitreenin vatsa- ja selkälihasliikkeiden tekeminen oli sellaista räpiköintiä, että sivustaseuraaja olisi nauranut itsensä tärviölle. Ei ne nyt ihan kitkatta suju vieläkään, mutta tuntuvat siellä missä pitääkin ja eivät ole täysin epätoivoista sätkimistä enää. Mietin jopa, että ihan lähiaikoina voisi a) joko lisätä toistojen määrää, b) ottaa yhden extrasarjan ohjelmaansa tai c) siirtyä haastavampaan ohjelmaan. Haastavamman kotitreenin muutamat liikkeet kylläkin aiheuttavat o.O-ilmeen eli ehkä ei ihan vielä sitä.

Lomareissukin lähestyy lähestymistään (enää kuukausi!) ja viime viikonloppuna varattiin viimein hotelli sekä tehtiin tarvittavat lupahakemukset. Hotelli ylitti ehkä hieman suunnitellun budjetin, mutta vaikutti hinta-laatusuhteeltaan kelvolliselta. Paikan päällähän se vasta nähdään, kuinka valinnassamme onnistuimme. Toivotaan parasta. Sijainti ei ole ehkä ihan paras mahdollinen, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin liki kaikesta, mitkä lukeutuvat must see -kategoriaan. Vähän kyllä meinaa jo jänskättää!

Ja niin! Meillä asuvan miehen ykkössuosikki Metallica julkaisi viime viikolla (?) maailmankiertueensa ohjelman ja saapuvathan ne rokkaamaan myös Suomeen. Liput ostimme jo keskiviikkona (tosi)fanien ennakkolipunmyynnistä itsellemme ja kaveripariskunnalle, jotta pääsemme Suomen jälkimmäiseen ja koko kiertueen päättävään konserttiin Hartwall Arenalle 11.5.2018. Paikat saimme yläkatsomosta ja kun Metallican hallikonserteissa lava sijoittuu hallin keskelle, uskon, että näemme valitusta katsomosta kaiken tarpeellisen. Nyt vaan odotellaan reilu vuosi...

Itse en mikään suunnaton Metallica-fani ole, mutta useamman kerran ne livenä nähneenä, tiedän, että kyllä ne esiintyä osaa. Ja onhan niillä paljon hyviä kappaleita, joita kuuntelen mielelläni. 

Ensi viikolta alkaen varattiin Annin kanssa kirpparipöytä ja menneenä viikonloppuna sain hinnoiteltua valtaosan myytäväksi vietävistä tavaroista ja vaatteista. Muutamia lisäyksiä tein tässä viikolla ja niille pitäisi yrittää viikonloppuna vielä lyödä hintalappu kylkeen. Toivottavasti saisi edes sen verran tavaraa kaupaksi, että ei jäisi pöytävuokran suhteen maksumieheksi kirpputorin suuntaan.

Ja tajusimpa eilen, että varaamani kampaaja-aikakin on jo ensi viikolla. Varaushetkellä tuntui, että kampaajatuoliin pääsyyn on aikaa iäisyys, mutta sieltä sekin vaan lähestyy. Onkin jo korkea aika, koska juurikasvua on arviolta kolme metriä ja suortuvat hapsottavat mikä minnekin. Ei juuri aamuisin jaksa edes yrittää ponnaria tai lettiä ihmeellisempää jatkuvan bad hair dayn pelastajaa. Vielä en yhtään tiedä, mitä haluaisin hiuksilleni tehtävän, mutta onneksi voin luottaa, että luottokampaajani tietää. :) 

Viikonloppuna pääsen moikkaamaan pitkästä aikaa kummipoikaa, joka on nähdyistä kuvista päätellen kasvanut taas hurjasti. Ja onhan se mukava nähdä myös veli puoliskoineenkin. 

Lopuksi vielä muutaman kuvan verran fiilistelyä parin viikon takaisesta Helsingin-reissusta.

Sivistyneet siiderit viinilasista.
Putouksen sketsihahmot finaalipäivän kenraalilähetyksessä Ylen Studiotalolla.
Ehkei niin terveellinen, mutta ah, miten maukas iltapala!

Mukavaa viikonvaihdetta!

 

-Saija