Lakkahuuruissa

Palataanpas jälleen ruotuun hetkellisesti ja kirjoitellaan blogin alkuperäisideaa mukaillen. :) 

Jokunen vuosi takaperin innostuin aaaaaaivan suun-nat-to-mas-ti kynsien kanssa askaroinnista. Aluksi harrastus käsitti lakkailua ja erilaisilla koristeilla (tarrat, strassit. helmet...) kikkailua. Sittenpä keksin, että on opeteltava tekemään geelirakennekynsiä.

Hankin ulkomailta tilaamalla uv-lampun, välineet, geelit, tipit ja herra ties mitä muuta mahdollista (ja myös mahdotonta) sälpettä ja aloin harjoitella ihan ilman minkään valtakunnan koulutuksia. Netistä löytyi toki huimat määrät muidenkin itseoppineiden vinkkejä kynsien tekoon kotioloissa.

Amatöörin kynsistudio

Geelikynsiä tuli tehtyä itselle ja parille kaverillekin, mutta eihän ne nyt tokikaan ihan ammattilaislaatua olleet (no oho!) ja kestävyys sen mukaista (no OHO!). Pysyvämpiä vaurioita en kuitenkaan saanut kynsiin aikaiseksi vaikka monissa nettikeskusteluissa varoittelivat kaikenlaisista amatöörin sudenkuopista. Eikä edes kynsien koiraharrastuksessa keräämät iskut jättäneet sen syvempiä arpia. Ehkä hieman henkisiä hetkellisesti, kun päivää aiemmin tehdyt kynnet katkeilivat napsuen koirien innostuttua häsläämään lenkillä. Eikä ollut siis ihan kerta ja kaksi kun tipit sinkoilivat yrittäessäni saada villiintyneitä otuksia hallintaani. 

Jossain vaiheessa into geelailuihin kuitenkin (odotetusti) laantui ja en usko, että ihan heti uudelleen herää henkiin. Kynsien tekeminen otti aikaa aina useamman hetken (helposti liki kolme tuntia) ja kun pahimillaan viikon jälkeen kynnet kaipaisivat jo kipeästi huoltoa, ei sellainen oikein passaa nykyiseen elämänrytmiin. Ja jos oikeasti rakennekynsiä kaipaan, pyrin sitten ammattilaisen hoiviin ne hankkimaan.

Kun rakenteiden kanssa askartelu tuli tiensä päähän, jatkui kynsilakkojen ja koristusten haaliminen ehkä vieläkin ponnekkaammin. En tiedä, että meneekö tämä jo ihan puhtaasti mielenvikaisuuden puolelle, mutta en edes tiedä kuinka monen kuukauden palkan olen upottanut tähän "harrastukseen". Aika monen kuitenkin. Mitähän muuta sillä rahalla olisi voinut tehdä? Parempi kun ei mieti.

Tarkkaa kynsilakkojen lukumäärää en edes osaa sanoa, mutta lasken kyllä jos joku ehdottomasti sillä tiedolla jotain tekee. Uskon liikuttavan kuitenkin jossain 250 lakan tietämissä. Jep, luit ihan oikein. Mutta puolustuksen sanana vikisen, että on monia muita, joilla paaaaaaaaaljon enemmänkin! Valtaosa lakoista ihan ns. marketlaatua mutta on joitakin kalliimpien merkkien lakkojakin tullut hankittua ulkomailta tai nettikirppiksiltä ostamalla.

Niin, esimerkiksi Facebookissa on monia pelkästään kynsilakkoihin ja kynsien koristeluun liittyviä ryhmiä, joissa joko myydään kirppistyyliin lakkoja ja muita kynsiin liittyviä tuotteita tai sitten vaan esitellään omia taidonnäytteitä ja jaetaan vinkkejä tekniikoista, ostopaikoista ja niin edelleen.  

Koristeita; tarroja, waterdecaleja, strasseja, fimoja, helmiä, pitsiä, nauhoja, on niitäkin kymmeniä ja kymmeniä erilaisia. Ulkomailta tilatessa sitä jotenkin sokaistuu siitä kun kaikki on niin edullista ja pikkurahalla (mukamas) saa röykkiöittäin kaikkea kivaa ja kaunista, jolla taikoa kynsilleen jos jotakin koristuksia. Ja lakkoja tuli tilattua ulkomailta myös samasta syystä aina useampia kun tulivat "samalla vaivalla".

Tässä pikkiriikkinen otos edesmenneeseen kynsiblogiini napsituista lakkahankinnoista, koristeista, leimauslaatoista ja tikuttelusta.

Ihastuin matkan varrella myös muiden kynsihullujen tekemiin leimailuihin ja uskomatonta, mutta hankin itselleni myös aimo arsenaalin leimausvälineistöä. Leimasintyynyjä, kuviolaattoja, leimauslakkoja... Mutta jo ihan muutaman kokeilun jälkeen totesin, että ei tällainen hermorakenne oikein tue sellaista näpertämistä. Myinkin koko setin ystävälleni, joka on ollut ymmärrykseni mukaan tyytyväinen kauppaan ja saanut onnistuneita leimailuita aikaiseksi. Onneksi päätyivät käyttöön eivätkä pölyty kaapissa turhan panttina - kuten aika moni muu kynsihurahdukseen liittynyt hankinta.

Viime kesänä hankin muutaman geelilakan sekä tekemiseen ja poistamiseen tarvittavia tykötarpeita. Eihän se nyt voi niin hankalaa olla. Kaksi kokeilua todisti muuta ja siellä nekin nyt sitten odottelevat aikaa parempaa. Saattaa vaan aineet olla käyttökelvottomia ennen sen hetken koittamista. Sitä on vaan niin "pihi" sitten kuitenkin, että käyttökelpoista ei tohtisi heittää tuosta vaan roskiin vaikka tietää ettei ikinä itse enää niillä mitään tee. Ostaiskohan joku TOSI vähän kokeiltuja geelilakkoja? Hmm... Täytyy ottaa jossain välissä missioksi perata kynsiharrastukseen liittyvä välineistö ja heittää pois KAIKKI, jota ei itse käytä tai voi kierrättää.

Alla muutamia kynsiaskarointejani.

Tänä päivänä olen hyvin laiskan puoleinen kynsien laittaja. Talvisin kynnet ovat ensinnäkin jatkuvasti niin huonokuntoiset, että ei niihin edes viitsi lakkaa levittää - vaikka siitä saattaisi olla jopa apua liuskoittumiseen ja lohkeiluun. Ja näin kesäaikaan olen jatkuvasti ns. kädet savessa (puutarhahommia, koirahommia, marjastusta, kokkailua, leipomista), että harvempi kynsilakka sitä kestää. Parempi siis kun on ihan naturel ja lakkaa kynnet hetkeä ennen juhlia tai muuta tilaisuutta, jossa huolitellut kynnet ovat ihan kiva juttu. Kun faktahan on kuitenkin, että kyllä ne siistit kynnet on aika paljon kivemmat kun rosoreunaiset raapimet repsottavine kynsinauhoineen.

Liikkuuko linjoilla muita kynsiensä laittajia tai laitattajia? Ja panetteko merkille, jos esimerkiksi kassatyöntekijällä tai pankkivirkailijalla on nätisti laitetut kynnet?

 

Saija