Matkalla New Yorkissa - osa kaksi

Varoittelin ensimmäisessä New Yorkin reissuamme käsittelevässä postauksessani, että tekisin jonkinlaisen postaussarjan matkaamme liittyen ja nyt on vuorossa toinen osa. Tämä sarja taitaa olla minun oma Iijoki-sarjani.

Luvassa melko kuvapainotteinen postaus (kuten varmasti seuraavatkin osat), koska mitäpä sitä pidemmin lätisee kun kuvat kertovat kerralla enemmän. Tein kuvia läpi käydessä huomion, että puhelimeni jumittui näköjään käsissäni pystyasentoon, koska valtaosa reissussa otetuista kuvista ovat pystykuvia. Mutta yritetään pärjätä asian kanssa. :)

Heti ensimmäisenä kokonaisena NYC-päivänä otimme suunnaksi kenties kaupungin tunnetuimman nähtävyyden ja maamerkin. New Yorkin toiseksi korkein (One World Trade Center se korkein) pilvenpiirtäjä, Empire State Building tarjoaa huikeat näkymät 86 kerrosta katutasoa korkeammalta. Ensimmäinen stoppi tehtiin jo kerroksen 80 kohdalla, mutta pitihän se nyt vielä kiivetä (ei jaksettu jonottaa hissiä) kuusi kerrosta lisää vaikka ei se enää niissä korkeuksissa juuri tunnu. 

Ihan suoraan alaspäin ei kovin pitkiä aikoja tohtinut katsoa koska tämä näkymä tuntui välittömästi polvissa.

Matkaseurani toiveesta vierailimme reissun aikana myös Yhdysvaltain laivaston entisestä USS Intrepid -lentotukialuksesta tehdyssä museossa. Koko komeus on nimeltään Intrepid Sea, Air and Space Museum. Vaikkei sotahistoria ole ihan omaa sydäntä lähinnä, olihan vierailu museossa ihan vaikuttava kokemus. Ja luonnollisesti ennenkuin edes ehdimme sisään koko kohteeseen, meitä oli vastassa maataan palvellut entinen sotilas ja hellyimme pienen keskustelun jälkeen antamaan parin dollarin lahjoituksen sodassa terveytensä menettäneiden sotilaiden hyväksi.

Museo pitää sisällään itse lentotukialuksen lisäksi myös käytössä olleen USS Growler -sukellusveneen sekä avaruussukkula Enterprisen. Sukkula on prototyyppi eli koskaan sillä ei ole missään lennelty.

USS Enterprise

Sukkulaa saimme ihailla vain ulkoa päin, mutta sukellusveneeseen pääsimme tutustumaan ihan oikeasti. On siinä sotilailla ollut oltavat kun ovat eläneet pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti upoksissa ja tienneet, että välttämättä sieltä ei ole koskaan mahdollisuutta päästä ylös jos tiukka paikka tulee. Ilmeisesti niin tiukkaa paikkaa ei tullut kun sukellusvene on edelleen olemassa ja tutustuttavissa.

Ihmettelin sukellusveneelle mennessä, kun jouduimme pujottautumaan pienestä, soikion mallisesta oviaukosta, mutta sisälle päästyäni en ihmetellyt enää. Samanlaisista rei'istä menimme useamman kerran tutustumiskierroksen aikana sukellusveneen sisällä osasta toiseen siirryttäessä.

Sukellusveneessä on käytännössä kaikki mitä elämiseen normaalistikin tarvitaan. Hieman askeettisemmin ja hyvin ahtaasti vain. Growler on jaettu moneen eri osaan ja sitä halkoo yksi pitkä ja tosi kapea käytävä. Käytävän varrella on niin hallintalaitteistoa, viestimisvälineistöä, miehistön ja komentajien hyttejä, ruokailutila, keittiö kuin peseytymistiloja ja vessojakin. 

Tällaisesta piti itsensä taivuttaa läpi.

Intrepidin yläkannella on pitkät rivit erilaisia lentokoneita, mutta syystä tai toisesta en niistä ottanut kuvan kuvaa. Ainoastaan satamalaiturilla nököttävästä concordesta nappasin kuvan.

Joskus tähän koneeseen on päässyt sisällekin, mutta ei tällä kertaa.
Avaruusmuseon puolella oli erilaisia kylttejä seinät täynnä.

Itse lentotukialus on myös valtava laitos, jossa on sukellusveneen tapaan kaikki välttämättömyydet aluksella palvelleelle miehistölle. Tutustumaan pääsimme komentosiltaa myöten, mutta näistäkin jäi jälkikäteen tarkasteltuna kuvat ottamatta. Sen sijaan otin kuvan lego-Intrepidistä:

Tähän malliin on kulunut 250 000 legopalikkaa!

Minun ehdoton vaatimukseni oli päästä American Museum Of Natural History -museoon ja sinne pääsinkin. Olihan se nyt käytävä katsomassa, miltä Night at the Museum -elokuvista tutussa paikassa näyttää oikeasti

Kuljeskeltiin museossa useampi tunti ja kävimme myös spaceshowssa. Se oli vähän kuin Planetaario, mutta penkit eivät kallistuneet ja koko esityksen ajan piti nakottaa pää takakenossa - onneksi kesto oli jotain 15-20 minuutin luokkaa. 

Museo oli tietysti pullollaan jos jonkinlaista ihmeteltävää, nähtävää ja koettavaa. Myönnettäköön, että meidän vierailu meni melkoiseksi samoiluksi ja loppua kohden selvästi mielessä alkoi olla enemmän lounas, eikä vitriineissään nakottavat muistot menneisyydestä niin hirveästi jaksaneet kiinnostaa.

Mutta mukava ajanviete sadepäivälle ja erityisesti ne omiin elinympäristöihinsä taidolla asetetut eläimet sekä jättimäiset dinosaurusten luurangot jäivät mieleen. Harmillisesti muumionäyttely, joka olisi ollut myös kiinnostava juttu, olisi vaatinut ekstralipun ostamisen ja näytti olevan sen verran kysytty, että pelko hillittömästä tungoksesta vei mielenkiinnon.

On se sinivalas melkoinen vonkale.

Vakaa aikomuksemme oli myös käydä 9/11 Museumissa, mutta se lopulta jäi tältä reissulta. Kävimme kuitenkin WTC-iskujen muistomerkillä. Toisen iskussa tuhoutuneen pilvenpiirtäjän tilalle on noussut uusi One World Trade Center ja toisen tilalla on 9/11-muistomerkki. Muistomonumentti on suuri vesiallas, jossa vesi kohisee putouksena altaan laidoilta syvyyksiin ja reunuksessa on kaikkien turmassa menehtyneiden nimet. 

One World Trade Center

Vaikka syyskuun 11.päivän tuhoisista iskuista on kulunut jo pian 16 vuotta, oli tunnelma tapahtumapaikalla edelleen lamauttavan murheellinen. Allasta kiertävien nimien kohdalle oli paikka paikoin jätetty ruusu ja usean paikalla olijan silmissä kimmeltävistä kyynelistä päätellen tapahtuma riipaisee edelleen syvältä. Enkä epäile.

Vaikka itse on ollut monellakin tapaa etäällä tapahtumista, ei paikan päällä voinut välttyä tarttuvalta haikeudelta. Hiljainen kunnioitus leijaili paikan yläpuolella ja normaali kaupungin hälinä oli tipotiessään. Tunnelma oli harras ja alue kipeiden muistojen vaientama.

 

Saija