Matkalla New Yorkissa - osa kolme

Ensimmäisenä päivänä kohteessa, samalla reissulla Empire State Buildingin valloituksen kanssa, teimme pienen sightseeing-kierroksen Central Parkissa ja hakeuduimme, yllätys yllätys, katsomaan Balton patsasta. Jos joku ei siis tiedä, Balto oli rekikoira (siperianhusky, alaskanhusky tai alaskanmalamuutti - rotu vaihtelee kertojan mukaan) ja juoksi johtajakoirana valjakossa, joka toimitti 1920-luvulla Alaskassa kurkkumätälääkettä pieneen Nomen kylään ja näin kylä vältti pahimman epidemian.

Vuonna 1925 Balton kunniaksi pysytettiin patsas Central Parkiin, eläintarhaan johtavan polun varrelle. On tosin kiistelty, olisiko Balton kanssa samassa valjakossa urakoinut Togo ennemmin ansainnut patsaan... Mene ja tiedä. Näin omasta näkövinkkelistä kuitenkin erityisen hienoa, että juuri rekikoira on saanut kunnianosoituksen patsaan muodossa.

Patsas-Balto ikuisella vartiopaikallaan. Täytetty, oikea Balto löytyy museosta Clevelandista.
Kestävyys, uskollisuus ja älykkyys.

Toinen reitillemme sattunut muistomerkki Central Parkissa oli Strawberry Fields. John Lennonin elämä päättyi vuonna 1980 kotitalonsa eteen Central Parkin laidalla ja niille kohdin on myöhemmin muodostunut Beatlesin Strawberry Fields Forever -kappaleen mukaan nimetty puistoalue, josta löytyy mosaiikista koottu Lennonin muistomerkki. Tästä löytyy hieman lisää tarinaa. 

Imagine all the people / Living life in peace...

Shakespeare Gardenissa tulppaanit kukkivat jo vierailumme aikaan aivan mahdottomasti. Olisin voinut kuvailla sitä kukkaloistoa ihan loputtomasti ja ihailla aluetta muutenkin! Paikka oli jollain tapaa yltiöromanttinen ja saatan vaan kuvitella sen satumaisen kauneuden, joka tämän puutarhan täyttää keskikesällä.

Swedish Cottage

Central Parkin keskiosassa sijaitsee myös Belvedere Castle -linna - sehän nyt on selviö, että linna on oltava. Kapeita kierreportaita pitkin pääsi kiipeämään linnan näköalatasanteille ja sieltä avautui näkymä linnan läheisyydessä sijaitsevalle lammelle ja nurmialueille, unohtamatta taustalla siintävää kaupunkimaisemaa.

Belvedere Castle

Kaupungissa, jossa kaikki on betonia, Central Parkin kaltainen valtava viheralue on varmasti asukkaille (ja turisteille) äärimmäisen tärkeä. Kävimme siellä mihin aikaan päivästä tahansa, aina riitti muitakin kulkijoita. Lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia oli erityisen paljon ja samoin myös niitä, ketkä olivat vaan tulleet kuluttamaan aikaa ystävien kanssa tai nauttimaan hyvästä kirjasta ulkoilmassa. Nurmikentillä pitkin puistoa oli baseball-pelejä käynnissä jos jonkinlaisilla kokoonpanoilla.

Vaikka aika monta polkua ja kilometriä kuljimmekin puistossa, näimme alueesta vain häviävän pienen murto-osan. Jotenkin käsittämätöntä ajatella, että Central Park on rakennettu käytännössä tyhjästä kivi ja puu kerrallaan keskelle hypervilkasta miljoonakaupunkia! Ja se myös pidetään kunnossa eikä annetta elää vaan omaa elämäänsä - mutta ei sliipata kuitenkaan liikaa. Puistotyöntekijöitä näkyi siellä täällä päivittäin kunnostustöissä eikä paikat tosiaan olleet rempallaan.

Itselle oli myös uusi tieto, että puistossa olevia pitkiä puistonpenkkejä on voinut nimikoida itselleen. Hintaa nimikoinnille tai kuinka homma tapahtuu en tullut selvittäneeksi, mutta olisihan se nyt aika hienoa, että olisi oma penkki Keskuspuistossa! Niitä penkkejä on muuten paljon ja yhtä monessa näytti olevan kiinni ruuvattuna laatta jos jonkinlaisella värssyllä. Liekö siis penkkejä tuodaan nykyisin sitä mukaan lisää kun joku oman nimilaattansa niihin haluaa.

Nämä sohvat eivät ainakaan ihan heti petä istujansa alta!
Kaupunki- tai puistokierrokselle olisi päässyt myös hevoskyydillä. Ei menty, koska pieni eläinaktivisti minussa uhkasi nostaa päätään...

Central Parkin ihailun ja museoiden lisäksi kävimme katsastamassa Manhattania sen ympäri kulkevalla Cruise Linen risteilyllä. Risteily ei suoraan sisältynyt hankkimaamme New York CityPassiin, mutta pääsimme mukaan Landmark Cruiselle viiden dollarin lisämaksulla. 

Sää reissumme aikana ei ollut paluupäivää lukuunottamatta järin lämmin ja risteilypäiväkin oli kolea ja pilvinen, mutta onneksi poutainen! Kansipaikoilla pari tuntia kestävä risteily ei ollut se ihan kaikista miellyttävin kokemus, mutta kestettiin se kun sisukkaat suomalaiset konsanaan. Laivassa olisi ollut paikkoja sisälläkin, mutta kuka sitä nyt siellä lämpimässä...

Risteilyn aikana opas kertoi nähtävyyksistä ja muista ohittamistamme kohteista varsin runsassanaisesti. Onneksi näin, koska muuten olisi mennyt reissu hieman itse edestään. Harmillisesti vaan kuvat eivät ole kaksisia kiitos lonkerolasi-sään. Kesäkelillä risteily olisi varmasti kaikin puolin kivempi kokemus.

Ellis Island
Vapaudenpatsas
Kimppakuva Lady Libertyn kanssa. Ja kuten kuvasta näkyy: hentoinen tuulenvire kävi laivankannella ja pilvisyydestä huolimatta heijasteleva vedenpinta pakotti pitämään aurinkolasit.

Ellei joku satu tietämään, siltoja tässä kaupungissa riittää! Olisikohan opas puhunut yli 20 sillasta. Mutta olisihan se toki outoa ja hieman riskaapelia jos Manhattanin kokoiselta saarelta kulkisi yksi ainoa silta mantereelle. Ruuhka-aika saisi ihan uuden ulottuuvuuden.

Tunnetuin silloista lienee Brooklyn Bridge, jota kävimme jalkaisinkin katselemassa jo ennen risteilylle osallistumista. Ja samaisen sillan alitimme monen muun sillan lisäksi risteilyllä. Koko Manhattanin saaren kiertäminen oli vielä lähtövaiheessa hieman epävarmaa, koska joskus vesi on niin ylhäällä, että laiva ei mahdu alittamaan matalimpia siltoja. Meillä oli kuitenkin onni myötä ja kaikista silloista livuimme ali ilman jännitysmomentteja.

Brooklyn Bridge

Brooklynin sillan kävimme katsastamassa heti ensimmäisenä viikonloppuna, kun sunnuntaina aurinkokin näyttäytyi poikkeuksellisesti. Siltaa oli ihmettelemässä aika moni muukin ja katsoimme viisaammaksi mennä kävellen vain yli Brooklynin puolelle ja palata takaisin metrolla. Suunnitelma onnistui ihan moitteettomasti ja metroasemakin löytyi vaivatta.

Kukkaloistoa Brooklynissa

Pyrin napsimaan kuvia vähän sieltä ja täältä katuja pitkin kulkiessamme, mutta nyt näin kotona kuvia katsellessa, en sitten ollutkaan ihan niin aktiivinen kun olisin toivonut - vaikka kuvia matkalta jäikin muistoksi yli 300!

Tähän lopuksi vielä muutamia satunnaisotoksia ilman suurempia selittelyjä. :)

Madison Square Garden
Posti
Kello Trump Towerin edustalla. Tätä rakennusta ja sen sisäänkäyntejä oli virkavalta vartioimassa - ehkä ihan syystä.
Kauniita rakennuksia riitti ympäri New Yorkia.
Pronssinen Atlas-patsas Rockefeller Centerin takana.
Vuokrapyörät olivat suuressa suosiossa (kuten tyhjistä paikoista huomaa) paikallisten ja turistien keskuudessa. Me pysyteltiin jalkapatikassa, jotta ei tullut matkavakuutukselle käyttöä.

Nyt on kaupunkimaisemia ja nähtävyyksiä katseltu varsin runsaasti, seuraavalla kerralla voitaisiin vähän shoppailla ja syödä. Katsotaan, saanko siihen tiristettyä loput reissukuulumiset vai vieläkö saatte nauttia kahdesta NYC-postauksesta.

Kaksi aiempaa postausta löydät tästä sekä tästä linkistä. Silvuplee.

-Saija