Matkalla New Yorkissa - osa yksi

Viikko sitten lähipäiville lupaamani postaus ei sitten ihan toteutunut. Paluu töihin loman jälkeen vaati omat veronsa ja siihen päälle normaalit kotityöt ruokahuoltoineen sekä treenien palauttaminen loman jäljiltä päiväohjelmaan näyttivät vieneen vuorokauden vapaat tunnit. Unohtamatta erityisesti alkuviikon melko rankalta tuntunutta jetlagia... Nyt onneksi jo alkaa olla sisäinen kello tässä Suomen ajassa.

Mutta nyt siihen asiaan.

Kerroin alkuvuodesta, että tämänvuotisen ulkomaan matkamme teemme Yhdysvaltoihin, tarkemmin New Yorkiin. Nyt on reissu tehty ja tietenkin on jaettava matkakokemus kanssanne!

Times Square

Alkuun voin todeta, että reissu oli ihan juuri sellainen kun toivoinkin ja viikko oikein sopiva kesto reissulle. Joka päivälle oli helppo keksiä ohjelmaa (varmaan olikin vaikea uskoa New Yorkin kokoluokan kaupungissa...) mutta ihan minuuttiaikataulua ei tarvinnut laatia ja juosta sijainnista toiseen. Saattoi kuljeksia ihan rauhassa kelloa vilkuilematta ja tehdä sitä, mikä juuri sillä hetkellä eniten houkutteli. 

Mitä me sitten tehtiin?

Kierrettiin katsomassa nähtävyyksiä sekä minun että miehen mielenkiinnon mukaan, shoppailtiin, syötiin ja juotiin sekä ihan vaan kuljeksittiin sinne tänne ilman sen tarkempaa tai selkeämpäää määränpäätä.

Jos yhtään epäilin New Yorkin suuruutta, en epäile sitä enää tippaakaan. Ensimmäiset päivät olivat, suunnattoman ihmettelyn ja äimäilyn lisäksi, tällaiselle laiskanpulskealle istumatyöläiselle aika rajut ja jalat huusivat iltaisin hoosiannaa ja herranperkelettä hyvistä kengistä huolimatta. (Juu, siellä pystyi ihan kulkemaan vaivatta lenkkareissa (ja niin näytti tekevän aika moni muukin) vaikka muuten ei urheiluvaatteita ollutkaan. :) ) Onneksi päivä päivältä jalkoja kivisti vähemmän ja yön levon jälkeen jaksoi taas kipitellä koko seuraavan päivän.

Tässä kaksi hyväksi havaittua hankintaa: New York CityPass ja metrokortti.

Ostimme jo ennen lähtöä New York CityPassit meille molemmille. Passilla pääsee nauttimaan kuudesta New Yorkin nähtävyydestä ja näin yhtenä pakettina hankittuna sisäänpääsymaksuissa säästää jokusen dollarin. Etukäteen ostaessaan saa sähköpostiinsa kuitin, jonka tulostamalla ja esittämällä missä vaan passin sisältämässä nähtävyydessä, saa käsiinsä eräänlaisen kuponkivihkon, josta sitten kulloisenkin kohteen lipunmyyjä repäisee yhden sivun pois. Passi on voimassa yhdeksän päivää ensimmäisessä kohteessa käynnistä laskien.

Passi sisältää pääsyn Empire State Buildingiin (voi käydä kahdesti saman päivän aikana; vaikkapa valoisalla ja pimeän tultua), American Museum Of Natural History -museoon, The Metropolitan Museum Of Art -museoon, Top Of the Rockiin tai Guggeinheim-museoon, 9/11 Memorial & Museum tai Intrepid Sea, Air & Space -museoon ja yhden Circle Line -risteilyn. Hintaa passilla on noin 120 dollaria.

Me kävimme Empire State Buildingissa vain kertaalleen, American Museum Of Natural History -museossa, Intrepidissä ja risteilemässä. Upgreidasimme oman risteilymme viidellä dollarilla per lurjus risteilyksi Manhattanin ympäri. Kyseinen risteily ei muutoin kuuluisi passin piiriin, mutta pienellä lisämaksulla onnistuu.

New Yorkin fiilistelyä korkeuksista käsin Empire State Buildingissa.

Jos passi helpotti omalta osaltaan erityisesti päiväohjelmien 'suunnittelussa', metrokortti säästi jalkojamme edes pikkuisen. Ehdotin metrokortin hankkimista jo etukäteen kun huomasin saatavilla olevan seitsemän päivää voimassa olevan lipun, jossa matkojen määrää ei ollut rajoitettu. Mies tyrmäsi ajatuksen, mutta otti asian puheeksi ensimmäisen päivän kävelyrupeaman jälkeen... Outo juttu? Siispä heti oikopäätä marssimme metroasemalle ja hankimme kummallekin kortit, jotka kustansivat lopulta 33 dollaria kappaleelta. Yksittäinen metrolippu olisi ollut kolmisen dollaria eli kyllä tuo jälkikäteen ajateltuna oli ihan järkivalinta eikä tarvinnut joka kerta kaivella rahoja, senkun vaan ryntäsi metroon.

Ensin hieman hirvitti ajatus kulkea metrolla, mutta jo ensimmäisestä kerrasta lähtien totesimme sen olevan näppärä, lapsellisen helppo ja ainakin päiväsaikaan täysin turvallinenkin konsti siirtyä paikasta toiseen. New York toki on muutenkin ruutuvihkokarttansa ansiosta jopa tällaiselle täysin suuntavaistottomalle ihmiselle helppo kaupunki kulkea ja löytää haluamansa paikat. Metrolinjat eivät tee tässä poikkeusta, ainoastaan siltä osin sai olla tarkkana kun samalla linjalla kulkevat metrot eivät kaikki pysähdy kaikilla asemilla vaikka ohi kulkevatkin. Mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi, koska aina löytyi suht läheltä ennen tai jälkeen asema, jolla pystyi jäämään pois. Eikä metroja tarvinnut koskaan odotella muutamaa minuuttia kauemmin.

Metroissa näki newyorkkilaisista taatusti liki jokaisen elintasokerroksen edustajan. Siellä olivat bisnesmiehet salkkuineen, kotiäidit lastenvaunuineen, koululaiset ja opiskelijat kaverilaumoissa ja kodittomat tai muut hieman huonompiosaisemmat sulassa sovussa. Eli selvästi varsin käytetty kulkuväline - enkä kyseenalaista syitä.

Brooklyn Bridge

Hotellimme sijaitsi "kuumimman ytimen" ulkopuolella ja olin valintaan varsin tyytyväinen. Hotellimme lähellä oli kauppoja, kahviloita ja metroasemakin noin 100 metrin päässä eli kaikki, mitä aina akuutisti tarvitsi. Alue oli kuitenkin rauhallinen ja väenpaljous ei ollut ihan samaa kuin mitä esimerkiksi Times Squaren liepeillä, josta ensin hotellin kaavailimme ottavamme.

Onneksi ei otettu! Sain nimittäin hyvin pian huomata, että se hälinä, tungos, ihmispaljous ja järjetön melu koettelivat minua hetkittäin melkoisesti. Pariin otteeseen oli lähellä jonkin sortin lievä paniikkikohtaus kun joka suunnasta tunki ihmisiä, musiikki pauhasi, autojen torvet soivat, hälytysajoneuvojen sireenit ulvoivat ja tietenkin kaikki suuren ihmismassan aikaan saama meteli tunkeutui liian lähelle samanaikaisesti. Teki mieli mennä kyykkyyn ja laittaa vaan kädet korvilleen tai kirkua "olkaa nyt j*malauta hiljaa!" - olisikin epäilemättä tehonnut. :D 

Siksi oli erinomainen ettei astunut suoraan hotellin ovesta tuohon edellä kuvailtuun hälyyn. Vilkkaimpien alueiden menoa kesti kun tiesi, että hotellille mennessä tilanne rauhoittuu ja sitten enää ainoastaan hetken aikaa omat korvat soittaa jälkikaikuina sitä meteliä. Olen ehkä jollain tasolla tullut meluherkäksi iän myötä. 

Koin siksi myös melko ärsyttäväksi täkäläisten ravintoloiden ja kahviloiden käyttämän voluumitason liiketiloissaan soivassa musiikissa. Kielitaito kun on vuosien vähäisen käytön vuoksi ruostunut niin, että hävettää ja ärsyttää itseäkin, tilannetta ei juuri korjaa se, kun et meinaa kuulla mitä toinen sanoo tai saat toistaa omat sanomisesikin kerran jos toisen jos et heti älyä käyttää äänentasona huutamista. Ja kun englanti ei meinaa sujua, toistaessa tuntuu, että kerta kerralta änkytät enemmän eikä luontevuudesta ole enää tietoakaan! Joka kerta kuitenkin tulimme ymmärretyksi ja saimme sitä, mitä halusimme eli vältyimme todellisilta kieliongelmilta kaikesta huolimatta.

Kokemukseni mukaan amerikkalaiset ovat todella ystävällisiä ja vilpittömiä sekä välittömiä ihmisiä. How are you today? -kysymykseen tai johonkin sen muunnokseen törmäsit ihan missä tahansa asioidessasi. Aina ei ehkä kysyjä ollut järin kiinnostunut vastauksesta tai vastakysymyksestä, mutta ei silti vaikuttanut epäystävällisesti esittäessään pikapikaa seuraavan kysymyksen.

Toki juuri New Yorkissa on paljon sinne muualta muuttaneita ja alkuperäisväestöä vuosi vuodelta suhteellisesti vähemmän, mutta sekään ei palvelutasossa juuri näkynyt. Ehkä paikka paikoin kohdalle sattui, kauniisti ilmaistuna, hieman työhönsä kyllästyneen oloinen asiakaspalvelija, joka naaman asennosta päätellen olisi ennemmin tehnyt mitä tahansa muuta kuin palvellut turistintolvanaa, mutta koetin jättää ne nuivailut omaan arvoonsa. Kyllähän Suomessakin niitä hapannaamoja löytyy.

Kuten huomaatte, mitenkään tiiviisti en pysty teille lomareissuani paketoimaan eli taidankin tehdä lomamatkastamme muutaman postauksen mittaisen sarjan. Toivottavasti jaksatte lukea! :) Tämä olkoon tällainen yleinen fiilistely ja seuraavissa kerron enemmän vierailemistamme kohteista ja ympäriinsä kuljeksiessa kohdalle osuneista kokemuksista/sattumuksista sekä shoppailusta ja ravintolakokemuksista New Yorkissa. Lisää kuviakin on luvassa kosolti jatkopostauksissa.

Sumuinen kaupungin siluetti Central Parkista käsin.

Seuraavaan kertaan siis :)

 

Saija