Miltä nyt tuntuu?

Heipähei!

Kun viikko sitten viikonloppuna aloin oikein toden teolla tarkastella Fitfarmin valmennuksen sisältöä ja ravinto-ohjeistuksia kauppalistaa rustatessani, hiipi pintaan ihan rehellisesti hiki ja pakokauhu. Edellisen tätä aihetta käsittelevän postauksen päättäväisyys, tarmokkuus ja into suhahtivat vikkelästi teille tietymättömille. Mihin olinkaan nyt todella päätäni työntämässä?? 

Mielessä kieppui hirvittävästi kysymyksiä.

Miten ikinä voin olla varma, että on oikeat määrät menossa kulloisellakin aterialla juuri sitä määrättyä murkinaa mahaan? Kuinka ihmeessä osaan suorittaa ostokset ja ennakoida ruoanlaiton siten, että on sopivia ruoka-aineita jääkaapissa ja valmisteltuna seuraavan päivän eväiksi töihin? Muistan huomioida, että kaikkien raaka-aineiden painot ovat kuiva- tai raakapainoja? Enhän ala oikoa mutkissa ja soveltaa tarpeettomasti kun jo kerran ohjeissakin vaihtoehtomahdollisuuksia tarjoillaan? Tulen lisänneeksi sen päivittäisen suolamäärän ruokaani kun sitä ei juurikaan ole valmiina käytettävissä ruoka-aineissa? 

Tuli väistämättä mieleen, että kohta lähtee lapasesta niin ettei tilanteen hallinnasta ole enää tietoakaan ja koko yritys menee ns. reisille. Onko ihan pakko jos ei tahokaan?

Läpsäisin pari kertaa itseäni napakasti henkisille poskille ja muistutin, että ei tässä kukaan kuole tai raahaa raastupaan jos jotain tahattomia (tai vakaasti harkittuja) hasseja sattuu. Totta kai yritetään lähtökohtaisesti olla tunnollisia ja tarkkoja, mutta ylitsepursuava orjallisuus ja panikointi eivät varmaan ole valmennuksen pakolliset mausteet.

Ja mites sitten kävikään?

Laadin epätoivon vimmalla ruutuvihko+mustekynä-menetelmällä ruokalistan päivä päivältä ravinto-ohjeen mukaisesti. Aika vähän tuli edes yritettyä loihtia kunnon ruoka-annoksia sallituista raaka-aineista. Ihan simppelisti lautaselle vaan kasvikset+proteiinit+hiilihydraatit. Ehkä jatkossa haastan itseäni loihtimaan jotain oikeitakin ruokia käyttäen hieman mielikuvitusta sekä tutkiskelemaan valmennuksen reseptivinkkejä sillä silmällä.

Yksi niistä harvoista kunnon ruoaksi jalostetuista aterioista ensimmäisellä viikolla oli kasvisosekeitto. Ja ihan ilman maitoa, kermaa tai tuorejuustoa!
Viikonlopun gourmet: täytetty paprika ja kasvikset.

Ensimmäisenä päivänä otin valmennuksen ohjeen mukaan ennen-kuvat itsestäni. Siinä oli kyllä sellainen reality check, että piti ihan hammasta purra. Ihan siis syystä ette tule niitä kuvia näkemään ikinäkoskaanmilloinkaan. Eli vaikka kuinka sisäisen olon parantuminen on tähtäimessä, on ulkoisen olemuksen kohentaminen myös paikallaan.

Nälkäähän en ole ainakaan vielä nyt ensimmäisen viikon aikana nähnyt ja muutamaan otteeseen ruoan määrä on meinannut naurattaa. Harmi kun en tullut kaikkia annoksia kuvanneeksi: on nimittäin salaattipainotteisina päivinä annokset olleet sellaisia, että hyvä kun on lautasessa laidat riittäneet!

Punnitseminen ottaa hetkittäin aivoon jo nyt, mutta koitan ajatella asian niin, että pitkässä juoksussa tuostakin grammojen kyttäämisestä on hyötyä. En nimittäin aikonut kumminkaan lopun eläämäni punnata jokaista suupalaani, vaan toivon, että jossain kohtaa oppii silmämääräisesti arvioimaan oikein minkä verran mitäkin evästä kuuluu nauttia perusarkiruokailussa. 

Takana on vasta ensimmäinen viikko eli taivalta on reilusti taitettavana ja hankalampiakin aikoja osuu varmasti kohdalle. Toki olen jo nyt liki päivittäin törmännyt erilaisiin mielitekoihin ja tiukassa olevista tavoista on ehkä uuden oppimista työläämpää päästä eroon. Silti ongelmia on ollu paljon vähemmän kuin mihin olin henkisesti valmistautunut. 

Jopa pientä soveltamista olen uskaltanut kokeilla ohjeita tarkkaan lukemalla. Jos nimittäin kuusi viikkoa vetää aamulla vaan rahkaa marjoilla ja päivällä salaattiannoksen kanalla, on kyllästyminen ja tympiintyminen taattu. Viikonloppujen helpotukseksi vähensin ruokailukerrat neljään arjen viiden kerran sijaan. Muuten eivät tunnit päivässä riittäisi kun kuitenkin viikonloppuna nukkuu arkiaamuja pidempään eikä iltapalaa viitsisi syödä tolkuttoman myöhään.

Aamupala on useimpina aamuina näyttänyt tältä - joskin suoraan pakasterasiasta nautittuna.

Ihan täysin sortumatta en tietenkään ole selvinnyt ensimmäistä viikkoa. Suurempia tunnontuskia päätin olla tuntematta ja niin myös tein.

Viikolle sattui työreissu, jossa söin läheisessä lounaspaikassa itse kootun salaatin eli määrä saattoi olla yläkanttiin ilman vaaka-apuja. Kastikkeet ja muut ruokavalioon sopimattomat ainekset jätin kiltisti pois lautaseltani. Lisäksi ihanan veljenpoikani ja samalla tuoreen kummipoikani ristiäiset sattuivat eiliselle ja en päässyt kahvipöydässä voileipäkakun ja täytekakun ohi maistamatta pientä palaa kummastakin. 

Olisitko sinä voinut vastustaa muka tätä söpöyttä?

Nyt kun viikkoa myöhemmin palaa ennakkopelkoihin ja epämukavuuden tunteeseen, ovat ne osoittautuneet kokolailla turhiksi. Onneksi!

Osaanko toimia ohjeiden mukaan ja kalvaako nälkä jatkuvasti? Osaan ja ei. Sorrunko heti ensimmäisen houkutuksen kohdalla ja kyllästynkö koko projektiin heti alkumetreillä? En ja en. Jossain määrin olen jopa ollut lapsenomaisen innostunut tästä rupeamasta! Kait se vaan joku sisäinen kontrollifriikki myhäilee kun saa viilata pilkut tarkasti kohdilleen ja ruoka-annokset grammalleen oikean kokoisiksi.

Ensimmäisen viikon tuntemukset ovat varauksetta plussan puolella. Olo on kevyempi vaikka todennäköisesti kiloja nyt ei ole tietenkään liikkeelle lähteneen nestepöhön lisäksi kadonnut nimeksikään. Vaa'alle aion seuravan kerran astua vasta toisen viikon päätteeksi herra Bull Mentulan vinkin mukaisesti. Katsotaan sitten, miten valmennus on alkanut purra.

Kaikki siis hyvin. Toistaiseksi ainakin.

 

Saija