Muutos se on pienempikin

Kuten muutama postaus takaperin kerroin, pyrin hiljalleen tekemään jonkinlaisen elämäntaparemontin ja aloitin sen muokkaamalla ruokavaliota terveellisempään suuntaan. 

Pahoittelut, että todennäköisesti jaksan tästä vouhkata tulevaisuudessakin. On vaan kertomisen arvoista enemmän tai vähemmän (yleensä kyllä enemmän) oman peilikuvansa kanssa ongelmoineen pyllerön saadessa jotain ryhtiä itseensä ja vieläpä siten, että jotain oikeasti tapahtuukin eikä yritykset laannu ensimmäiseen keljutukseen.

Kovin montaa viikkoa tässä ei toki vielä uutta uljasta elämää ole takana ja (jo tähän mennessä) on ollut useita päiviä, jolloin olisin voinut sahata vaikka vasemman käteni irti jos olisin siitä hyvästä saanut syödä yhden pullan / pari palaa suklaata / jotain muuta herkkua.  Ja myös niitä päiviä on ollut (ja tulee olemaan), jolloin olen tuntenut itseni jotenkin huonoksi, epäonnistuneeksi ja lannistuneeksi kun mitään ei vaan tapahdu!

Vaikken mitään totaalikieltäytymistä ole esimerkiksi herkuttelujen suhteen missään kohtaa tehnyt, on jokainen kaidalla tiellä pysyminen kiusauksen yllättäessä henkisesti pienien tuuletuksien arvoinen saavutus. Kerran sokerihiiri, aina sokerihiiri.

Ja kyllä olen siis välillä (etenkin viikonloppuisin) syönyt vähemmän terveellisesti ja miettinyt vähemmän tarkkaan, mitä ja minkä verran lautaselleni nautittavaksi lapan. Alun alkaen kuitenkin päätin, että en aio ottaa morkkista kannettavakseni ylikilojen lisäksi siitä hyvästä. Aina on kuitenkin se seuraava ruokailukerta, jolloin voi taas palata ruotuun. Enkä tietoisesti ole asettanut mitään kilomääräistä tavoitetta - katsotaan matkan varrella milloin on ns. hyvä olla.

Ja sitten siihen parhaaseen osuuteen: Tänään kahdesti kuultu parasta mahdollista palautetta tämän rempan aloituksen jälkeen.

"Oletpa sinä hoikistunut!"

Aluksi oli toki mielessä livauttaa "sama pallukkahan tässä on kun ennenkin", mutta kiitinkin ilahtuneena kommentista. Ja iloitsen noista sanoista varmasti pitkän tovin. Vaikkei muutos ole mikään valtava, niin mukavinta, että huomattavissa kuitenkin.

Ei tässä vielä suihkussa joudu hypähtelemään vesisuihkun alla kastuakseen tai pysty piiloutumaan lyhtypylvään taakse pitkään aikaan, mutta voi miten kivalta tuntui kuulla tuo kommentti jonkun täysin ulkopuolisen sanomana! Ei sitä itse omasta peilikuvastaan oikein näe, että jotain näkyvää olisi oikeasti tapahtunut. Vaa'an mukaan parissa viikossa -1,5 kg, mutta alkutilanteeseen nähden en osaa sanoa minkä verran on karissut - en tullut hölmöyksissäni käyneeksi vaa'alla.

Tsemppaavaa myös saada pieniä todisteita siitä ettei tämä välillä tuskastuttavalta tuntuva muutoksenhaku ole ihan turhaa ja kenties tässä vielä joku päivä huomaa itsekin peilikuvansa muuttuneen - tällä kertaa toivotumpaan suuntaan! Tuntuu jopa ihan siltä, että voisi pienesti taputtaa itseään olkapäälle; keep up good work!

Varsahypyillä kohti viikonloppua. Iloitkaa!

 

Saija

 

Ps. Kuva on muuten Pixabay.comista.