Noviisina Asuntomessuilla

Mitä tapahtuu kun laskee asuntomessunoviisin sisään messuportista?

Se kulkee talosta toiseen kännykkäkamera ojossa. Ihmettelee ja ihastelee, ihastelee ja ihmettelee. Pysähtelee kerta toisensa jälkeen hämmästelemään. Ihan kun ei olisi taloja ennen nähnyt. No asuntomessutaloja en ollutkaan nähnyt, koska nämä Mikkelin Asuntomessut olivat itelleni ensimmäiset laatuaan.

Jos joku ei ole älynnyt, en harrasta sisustamista tai seuraa alaa järin intensiivisesti. Siksi liki kaikki trendit ja alan uudet sekä vanhat tuulet ovat itselle hepreaa ja kaikki asiaan enemmän paneutuneille itsestäänselvät asiat ovat minulle uutta ja ihmeellistä. Vaikka olisivat useamman vuoden takaa. Enkä ihan kauhean paljon ollut lukenut ennakkoon juttuja messuista eli varsin keltanokkana lähdin messuturistiksi.

Messuvierailua edeltävän illan mietin järkkärikameran mukaan ottamista, mutta lopulta totesin selviäväni vähemmillä hermoromahduksilla kun pysyttäydyn puhelimen kamerassa ja tingin laadusta. Ei ole vähään aikaan järkkärillä kuvia tullut otettua ja ehkä messut yhdistettynä väenpaljouteen ei ole paras paikka harjoitella ja palautella asioita mieleen tien tukkona takahampaita kirskutellen... Tungosta ei tosin ollut vastoin odotuksia juuri nimeksikään eli olisin ehkä jotain saanut aikaan kunnon kamerallakin sikäli jos sen olisin mukaan lopulta ottanut.

Kivoja kuvia ja muita messujuttuja löydät esimerkiksi blogeista Keskipäivässä, Railan kotona, KatalogiTiiPii ja EDUStory

Jotta sain vähän muutakin täytettä tähän postaukseen, kokosin puhtaasti näköhavaintoihin perustuvia huomioita messukohteista, koska rakennustekniikasta, energiatehokkuudesta ja muusta itse talon rakentamiseen liittyvästä en ymmärrä käytännössä oikein mitään eli suotta edes yritän niistä teille mitään kertoa. Puhelimen muistiinkin tallentui yksinomaan kuvia kauniista yksityiskohdista, tyylikkäistä sisustusratkaisuista, viehättävistä värimaailmoista ja suloisista stailauksista.

  • Talot olivat jotenkin sokkeloisia. Jopa niihin maltillisiin neliömääriin oli saatu mutka jos toinenkin. Efektiä toki vahvisti köysin ja naruin aidattujen polkujen kulkeminen taloissa eli ns. vapaasti liikkuen tunnelma olisi ollut kenties toisenlainen.
     
  • Liki joka terassilla oli palju/hulju/poreamme. Moneenkohan se jää kun messuportit sulkeutuvat? Ja terassit, kuistit, parvekkeet olivat myös kooltaan varsin reiluja.
     
  • Enempi sääntö kuin poikkeus olivat lasiseinän pesutiloista erottavat tummasävyiset saunat, joista perinteinen saunatunnelma oli hieman kauempana.
     
  • Melkoinen ero näkyi kohteiden kodikkuudessa taloissa, joissa olivat asukkaat valmiina verrattuna niihin, joissa rakennusprojektin takana oli talotehdas apureineen ja talo oli stailattu viimeistä piirtoa myöten mahdollisimman myyväksi. (Ostajia taitaa hakea useampikin kohde eli jos lompakossa paksuus riittää, lähdeppä ostohousut jalassa messuille.)
     
  • Aika kiva on päästä rivitalon terassilta arviolta kahdella tai kolmella pitkällä askelella järveen uimaan!
     
  • Mustaa, tummaa harmaata, mustaa ja taas harmaata. Kyllä, viimeisen päälle tyylikästä mutta paikka paikoin aavistuksen synkkään taipuvaa. Ja jos vaalea pinta on arka, on sitä myös äärimmäisen tummat sävyt.
     
  • Rantatonteilla maisemat ovat niinsanoen kohdallaan. Ja niitä maisemia vasten messukohteet pääsivät oikeuksiinsa. Keskemmällä messualuetta talot olivat, noh, taloja. Enkä siis sano etteikö nekin olisi olleet kauniita koteja, mutta kyllä tontti ja sen sijainti vaikuttaa hyvin paljon kokonaisuuteen.
     
  • Sekaan sopi myös kohteita, jotka olivat valitettavan hajuttomia ja mauttomia. Ehkä jopa vähän persoonattomia eivätkä jääneet erityisemmin mieleen.
     
  • Maltilliset neliöt yllättivät eli odotin naiivisti hulppeampia taloja enemmän. Valtaosa olikin kompakteja, useammalle asujalle räätälöityjä tehopaketteja, joista hukkaneliöitä oli turha hakea.
     
  • Makuuhuone+kylpyhuone+vaate-/pukeutumishuone-kokonaisuuksia löytyi useammasta kohteesta aina yhden oven takaa (jos ovi olisi ollut paikallaan). Kelpaili minullekin! Ja vaatehuone ylipäätää olisi ihan luksusta.
     
  • Omassa, erillisessä rakennuksessa olevat talon (ainoat) pesutilat herättivät kummastusta. Se askel tai parikin viluttaisi saunan jälkeen 35 asteen pakkasella.
     
  • Pergolat ja 'viherhuoneet' (vai kesähuoneet, mitänytvirallisestiovatkaan) ovat selvästi pop ja rock.
     
  • Muutamissa messukohteissa käytetyt seinän sisään liukuvat oviratkaisut keräsivät minulta varauksettomat irtopisteet. Eipähän jää oven taa hukkatilaa eikä myöskään niissä kodeissa ovia paiskota äkäpäissään.
     
  • Joissain kohteissa keittiökalusteet sai piilotettua kliinisesti lattiasta kattoon yltävien ovien taa. Kysynpähän vaan, notta miksi ihmeellä?!
     
  • Ja kuka pesee ne koko seinän kokoiset ikkunat? Ja millä?!

Ja sitten niihin kuviin! Tässäpä näitä ihan jokunen. Harmittelin kun en tullut ottaneeksi taloon mennessä aina kuvaa talotaulusta. Näin olisi pysynyt hanskassa, mistä talosta mitkäkin kuvat tuli napsittua kun kuvia kertyi kuin vahingossa useampia kymmeniä liki kuuden tunnin kiertelyn aikana! 

Tällainen löhöilyhuone olisi aivan ihana!
Pieni pala Wavea.
Saimaanhelmi oli värimaailmaltaan yksi suosikeistani.
Siinä kelpaa kaksilleen peilailla.
Ja jälleen yhden upeat valaisimet, joista tällainen matalakattoasuja voi vaan haaveilla hiljaa mielessään.
Kyllähän tuossa kylpisi...
Miltähän tällainen näyttäisi hirsiseinässä? Hmmm...
Tuo välitilan kuva! Aivan superupea.
Lempiväri(yhdistelmä) bongattu!
Nostalginen korona päätynyt sohvapöydäksi pikku nykyaikatwistillä. Papukaijamerkki siitä!
Ihan ei nyt vastavaloon erotu nuo nätinväriset verhot, mutta ne miellyttivät omaa silmää.
Tässä ehkä pirtsakoin lastenhuone koko messuilla!
Välitilan koivut ovat katseenvangitsija.
Pidin ideasta, että yöpöytä on tuolla piilossa.
Suloisen rauhallinen makuuhuone.
Tällaisenhan joku kätevä voisi askarrella ihan itse itselleen.

 

Saija