Reissussa rähjääntynyt

Muimuimui!

Nyt on syksyn, ja kenties koko vuoden, suurin työprojekti toteutuksen osalta onnellisesti takana. Muuttujia mahtui matkaan, mutta lopputulos oli oikein onnistunut ja ydintiimi silkkaa timanttia. Hauskaakin ehti olemaan moneen otteeseen vaikka lamauttava kiire viimeisissä ennakkovalmisteluissa kasvatti melkoisen elimen otsaan ja pisti pelkäämään, että näinköhän sitä selviää kunnialla koko rundin. Hyvin selvittiin!

Pitkiksi venyneet päivät ja jatkuva valppaudessa olo sekä rutiinin puuttuminen tekivät tehtävänsä ja päivän päätteeksi hotellihuoneeseen päästyään ei suurempia iltamenoja edes jaksanut suunnitella saati toteuttaa. Eikä uni luonnollisestikaan ole vieraassa sängyssä ihan sitä levollisinta. Viime yö omassa sängyssä oli siis <3

Ja jos noin kokonaisuudessaan jäi tunnelmat kaikesta huolimatta plussan puolelle tapahtumien läpiviennistä, oli myös suunnattoman kiva tutustua moneen uuteen ihmiseen projektin aikana. Osa oli jo ennestään tuttuja, mutta nyt tarjoutui mahdollisuus tutustua paremmin ja osa taas täysin uusia tuttavuuksia, jotka toivon koko sydämestäni tapaavani vielä tulevaisuudessa uudelleen.

Alla muutama hajanainen otos matkan varrelta.

Me and the SaiPa-boys eli Tailor Frame -kuvauskonseptin tuotos.
Tunnelmia Kouvolasta.
Tämän härvelin (joku kutsuu vissiin miksauspöydäksi) käyttöön sain viiden minuutin pikakoulutuksen ja ilman etätukipuheluita sain kuin sainkin äänet kahdesta mikistä kaiuttimien kautta kuuluville. Ja mainittakoon: ensiyrittämällä!

Eilen siis kotiuduin reissusta ja suunnitelmissa oli tietenkin viettää ihan täysin ohjelmavapaa viikonloppu. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Herätys pärähti tänä aamuna kello 6.30 ja seitsemän jälkeen startattiin viiden koiran kanssa Ohkolaan. Käytiin muutamien muiden harrastajien kanssa vedättämässä koiria valjakkoradalla. Muuten oikein kiva reissu, mutta monikerroksisesta pukeutumisesta huolimatta sää oli sen verran kolea, että syväjäätyminen uhkasi ensihetkistä alkaen. Ja kun vielä pohjalla oli melkoinen väsymys joka soluun iskeneen vilun lisäksi, oli urheilumieli koetuksella.

Kotimatkalla kalvanut nälkä taltutettiin näin:

Kaikilla mausteilla. Totta kai!

Ja voin kertoa, että ei jäänyt nälkä. Melkoinen setti ja tämän jälkeen salaatit ja rahkat maistuvat jälleen oikein makoisalta vaihtoehdolta ihan jonkun aikaa :D Uusi, uljas elämä -projekti on viime tarkistuksen mukaan muuten tuottanut tulosta noin seitsemän kilon verran eli: etenee, etenee! 

Huomenna on kyllä otettava lepopäivä - vaikka väkisin. Kurkku karhentelee ja nuhanenä vaivaa eli senkin puoleen syytä olla yllyttämättä niitä yhtään lisää. Vaikka se tuskin olisi mikään suoranainen uutinen, jos stressin laannuttua saisi kunnon flunssan vaivoikseen.

Kuka muuten tunnistaa, mistä postauksen kansikuva on otettu? :)

 

Saija