Tein työtä käskettyä

Onpa taas aikaa kulunut edellisestä postauksesta. Pahoittelut! On vaan aika mennyt hirveän nopeasti ja koko ajan ollut jotakin ohjelmaa. Ja kun päivät istuu kovin tiiviisti koneen äärellä, niin ihan helposti ei itseään saa tähän koneen ääreen jysähtämään iltaisin. Koetan kuitenkin löytää jostain aina hetken, jotta ehdin päivittämään tännekin ajankohtaiset kuulumiset.

Kulunut viikko oli erityisen työntäyteinen ja vietimme vielä oman osastomme kanssa pari päivää Helsingissä Markkinoinnin Viikolla. Antoisat pari päivää ehdottomasti, mutta kyllä sitä vaan reissuaminen vaati veronsa ja kun perjantaina piipahdimme ystäväni kanssa töiden jälkeen syömässä ja elokuvissa, oli olo kotiin päästyä kuin tapetulla madolla.

Eilen jatkettiin mehujen puristamista heti aamusta kun haimme naapurin avustamana kuorman polttopuita talveksi. Siinä sitä onkin vielä alkuviikolle hommapuuhaa töiden jälkeen, jotta saadaan kaikki puut pikapikaa liiteriin suojaan.

Ja jotta ei tekeminen loppuisi missään nimessä kesken, vietimme eilisen iltapäivän sekä osittain tätäkin päivää uusia kalusteita kokoamalla. Kävi kyllä kerran tai pari selväksi, että ensi kerran lienee parasta hankkia valmiiksi koottuja mööpeleitä.

Koko uudistusajatushan lähti alun perin vyörymään siitä kun saimme vanhemmiltani alkusyksystä pienen rahalahjan myöhäisenä tupaantuliaislahjana saatesanoilla "ostakaa jotain tarpeellista". Ja voitte vaan kuvitella lähtikö lapasesta kun olin jo kuitenkin muutosta saakka puhunut uuden sohvan (ja muiden huonekalujen) hankkimisesta.

Klikkailin lahjan saatuamme oikopäätä erään tunnetun ketjun verkkosivuille ja selailin muutaman päivän vaihtoehtoja täyttäen ostoskoria. Lopputuloksena perjantaina saapui kätevästi kotiovelle lähetys, joka sisälsi sen uuden sohvan, kaksi nojatuolia, tv-hyllyn ja muuta pienempää sälpettä; valaisimia, tekstiilejä, seinähyllyjä, säilytyslaatikoita.

Kotiinkuljetus oli kätevän lisäksi myös suhteellisen edullinen uhraus siihen nähden, että sillä valinnalla todennäköisesti vältyttiin kuitenkin sadoilta ajokilometreiltä, hermoja kiristävältä haahuilulta itsepalveluvarastossa (jotain osia olisi jäänyt puuttumaan kuitenkin - ja se olisi huomattu vasta kotona), hypistelyostoksilta (ne tulee aina pirun kalliiksi) ja ennen kaikkea pahimmilta parisuhdekriiseiltä, joiden uhka on eittämättä olemassa AINA kun tämänkaltaisista shoppailureissuista puhutaan. Eikä nojatuoleja sitä paitsi edes olisi saanut kuin tilaamalla haluamassani värissä. Win-win-situation kaikin puolin siis!

Jotta projektiin saatiin kuitenkin lisää minulle ominaista ulottuvuutta, piti vanhojen, jäljelle jääviä kalusteita hieman siirrellä paikasta toiseen. Ihan ei olla maalissa (kirjaimellisesti) koska haavena olisi päivittää käyttöön jääneet vitriinit ja hyllyt sekä arkkupöytä uudella maalipinnalla. Se on ensikesän projekti se, koska maalisudin heiluttelu sisätiloissa saattaa laajentaa projektia entisestään vähemmän toivotulla tavalla.

Mutta tässä kuvia, joista jokainen voi todeta päivityksen tulleen tosiaan tarpeeseen.

Jos et ole ihan varma, niin kyllä: tässä on ennen-kuva.
Viltit oli muka suojaamassa sohvaa koirilta. Olisittepa nähneet, mitä kissan kynnet olivat tehneet jokaiselle sohvan kulmalle...
Ja tässä: jälkeen-kuvia.
Jonkinlaiset suojahuput tarvinnee hankkia, jotta vältytään jatkuvalta päällysten pyykkäämiseltä. Koirat kun eivät ymmärrä käskyä "ei sohvalle!".

Muitakin huoneita on hieman freesattu olohuoneen lisäksi, mutta saatte niistä sitten kuvia kunhan vaihdan verhot ja muuta tekstiiliä paikoilleen. Olohuoneeseenkin on tarkoitus ripustaa ikkunaan syksyisemmät verhot, mutta ne vaativat lyhentämistä ja kun itsellä ei ole ompelukonetta, odottelen äitiä kylään koneineen. Toivottavasti visiitti järjestyy pikapuoliin, jotta saan kodin ilmeen päivityksen tältä erää viimeisteltyä. Ja pystyn aloittaa uuden hankkeen suunnittelun: eteisen seinät ja leivinuuni vaatisivat uutta värisävyä pintaansa. ;)

Onko muita, joille tulee välillä pakottava tarve saada päivittää kodin sisustusta?

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

 

-Saija