Tukea muutokselle

Heissulivei!

Alkusyksystä aloitin erinäisistä syistä jonkin sorttisen elämäntaparemontin. Hain muutoksella erityisesti terveellisempää sekä järkevämpää ruokavaliota ja parannusta omaan oloon sen myötä. Mistään en luopunut kokonaan tai laatinut itselleni tavoitteita, joihin pyrkiminen olisi jo lähtökohtaisesti ollut ihan mielenvikaista ja epärealistista. Lähinnä päätin vaan suhtautua asiaan siten, että annan muutoksen tapahtua pikkuaskelin sitä tahtia kun parhaalle tuntuu ja tulosten näkymisen vauhdilla ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä, että muutoksia tapahtuu.

Kuulostaa varmaan siltä, että koko projekti on sanahelinää ja salliva suhtautuminen vaan silkkaa itsepetosta, jonka varjolla saa välillä vähän repsahtaa. 

Väärin.

10 karistettua kiloa ja niin järjettömän paljon keveyempi ja vähemmän pöhöttynyt olo hiilihydraattien (erityisesti leivän) ja ylimääräisten herkkujen jäätyä ruokavaliossa vähemmälle. No, eihän tuo ehkä ole temppu eikä mikään tiputtaa neljässä kuukaudessa 10 kiloa, mutta muistutan, että kaikki on lähtenyt VAIN ruokavaliota rukkaamalla. Ja syksyllä verikokeissa maksa-arvoni olivat hieman kohollaan ja nyt joulun alla otetuissa kontrolleissa arvot olivat laskeneet nätisti viitearvoihin. Oli syy noille kohonneille arvoille mikä tahansa, saattoi elopainon pudotuksella olla myötäinen vaikutus viitearvoihin pääsyssä.

Aiempia jorinoita remontistani voi muuten lukea alkumetrien osalta tästä ja ensimmäisistä, havaituista muutoksista täältä.

Irtokarkit ovat muun muassa yksi kaiken pahan alku ja juuri. :D

Joulunpyhät ja uusi vuosi tekivät täällä(kin) tehtävänsä ja nyt pyhien jälkeen arkirutiineihin palaaminen ei ole ollut ihan niin kivutonta kuin ajattelin. Herkut maistuvat erittäin hyviltä myös näin arkena, jolloin niiden pitäisi erityisesti näytellä varsin pientä osaa päivittäisestä ravinnostani. Joku ryhtiliike oli löydyttävä ja siksi päädyin liittymään Fat...eikun Fitfarmin valmennukseen.

Teillä on varmaan noista mielipiteenne - niin oli minullakin. Lähipiiristäni sain kuitenkin sen verran hyvää palautetta valmennukseen osallistumisesta sekä niistä saaduista tuloksista, että uskalsin liittyä mukaan. Mikään autuaaksi tekevähän tämä kuuden viikon rutistus ei ole, sen tiedostan, mutta haenkin taas jonkin sorttista boostausta ja apua palata entisille raiteille syömisten osalta.

Lisäksi toivon kuusiviikkoisesta valmennuksesta tarttuvan vinkkejä jatkoa ajatellenkin monipuoliseen, terveelliseen ja tietyn energiatarpeen kattavaan ravintoon. Siihen päälle voi rakentaa jatkossa omin voimin jatkuvampaa ruokailurutiiniaan, jossa herkut näyttelevät kaikesta huolimatta oman osansa - mutta maltillisemmmin.

Kun siis valmennusjakson päätyttyä menen työpäivän päätteeksi ystävän kanssa kahville, syön hyvällä ruokahalulla sen croissantin kaikkine höysteineen tai kakkupalan enkä kaiva parsakaalikippoa laukusta mustan kahvin kaveriksi. Niin syvälle terveellisyyteen minua ei saa upotettua millään mahdilla maailmassa! Joskin ihailen kyllä heitä, joiden selkäranka kestää kaikki houkutukset eikä kakkupalat ryömi kahvilan vitriinistä väkisin tarjottimelle kahvin seuraksi. Mutta tärkeintä on olla antamatta houkutuksille valtaa joka päivä. Se lienee onnistumisen a ja o.

Tulette siis taatusti kuulemaan valmennuksen etenemisestä ja käänteistä matkan varrella. Koetan kuitenkin löytää myös muuta postailtavaa, ettei ihan lähde lapasesta... :)

Mukavaa loppiaisviikonloppua kaikille! Nauttikaa rapsakasta säästä kukin oman sietokykynne mukaisesti.

 

Saija

 

ps. Kaikki kuvat Pixabay.com