Ulkoisia ja sisäisiä muutoksia

Moikkamoi!

Viikon takaisessa postauksessani lupailin nyt Fitfarm-valmennuksen puolivälin koittaessa ottaa mittanauhalla mittoja, kuinka säännöllinen ja puhdas ravinto on vaikuttanut tomumajan ympärykseen. 

Tänä aamuna kaivoin mittanauhan hieman jännittyneenä esille ja suoritin mittausoperaation. Kolmen viikon aikana rinta-vyötärö-lantio-alueelta on kadonnut liki 10 senttiä! Eniten mahamakkaran kohdalta. Nuo kadonneet sentit huomaa itse vaatteista - ei vielä oikein peilikuvasta. Useammat housut kiristävät tuntuvasti vähemmän ja joitakin jo ennestään hieman väljempiä joutuu jo aika ajoin nostamaan etteivät valahda turhan alas. Pitääkö tässä lähteä ostamaan vyö?

Kiloja kolme viikkoa on kadottanut tähän aamuun mennessä tasan neljä. Eli viikossa on lähtenyt kaksi ja puoli kiloa! En oikein tiedä, minkälaisia lukemia uskallan odottaa ja toivoa lopuille kolmelle viikolle, mutta realistina voisin ajatella, että saisin vielä sen viitisen kiloa tiputettua ennen kongin kumahtamista. Ehkä.

Itsensä kuunteleminen, tunteminen ja hyväksyminen rakentavat vahvan hyvinvointipohjan - sen koetan oppia muistamaan.

Vaikka tietysti nuo kilot ja sentit kertovat konkreettisesti (ja erityisesti ulospäin) tapahtuvista muutoksista, on sisäinen olotila kohentunut huomattavasti. Toivottavasti sekin alkaisi heijastua jossain vaiheessa muillekin.

Unenlaatu on parantunut (jos ei lasketa ajoittaisia stressistä johtuvia uniongelmia) ja aamulla herätessä ei ole sellainen pöpperöinen olo. Toki väsyttää, koska en ole pienimmissäkään määrin aamuihminen, mutta sellainen posketon vetämättömyys on kadonnut. Nyt viikonloppuna heräsin jo kahdeksan tietämissä, enkä enää vaan saanut unta kun olo tuntui niin virkeältä.  

Iho voi myös huomattavasti paremmin kun vettä tulee nautittua se vähintään kolme litraa joka päivä. Kasvojen iho erityisesti tuntuu vähemmän kiristävältä ja näyttää sileämmälle kuin aiemmin. (Ryppyjä ei vesi kuitenkaan harmillisesti oio...)

Vaikkei tässä vielä olla lähelläkään ihannepainoa, niin jo nyt askel on paljon kevyempi ja vaikkapa koirien kanssa touhutessa ei puuskututa läheskään yhtä helposti kuin ennen. Kunto ei ole rahkaa syömällä kasvanut, mutta nähtävästi se mukana kannettavan taakan pieneneminen jo vaikuttaa tuohonkin.

Työkaverille pohdin yhtenä päivänä ääneen, että kun tahto muutokseen on lähtenyt puhtaasti itsestä ja terveen itsekkäistä lähtökohdista, siihen on mukava ja helppo sitoutua. Ja kun erinäiset muut asiat elämässä ovat retuperällä ja ulkona omasta päätäntävallasta, ravintopuolen kontrollointi, omassa hallinnassa pitäminen tuovat jonkinlaista onnistumisen tunnetta. Ei tarvitse kysyä kenenkään mielipidettä eikä toimia oman järjenvastaisesti. 

Tokihan valmennuksen ohjeet on se, minkä mukaan toimin, mutta niistäkin saan ihan itsenäisesti valita sen mieluisimman tien. Kenelläkään ulkopuolisella ei ole aihetta puuttua tai vaatia asiaa tehtävän hänen tavallaan vaan saan olla tilanteen herra ihan kokonaisvaltaisesti. Ja kuten esimerkiksi eilen: käytiin päivällä uudessa paikallisessa aasialaisessa ravintolassa syömässä enkä tarvinnut siihen luvan kuin itseltäni. Söin hyvällä ruokahalulla myös niitä syntisen hyviä kevätkääryleitä ja päivän toisen isomman aterian korvasin vähän maltillisemmalla valinnalla, mutta en jättänyt väliin. (Kuten ehkä aiemmassa elämässä olisin tehnyt.) Elämä vaikuttaa jatkuvan edelleen ja suurempia sanktioita ohjeesta poikkeamisesta ei ole näkynyt.

Olen siis oppinut olemaan itselleni pykälän verran armollisempi ja kivempi. Peilistä ei ihan joka aamu katsele takaisin se sotanorsu, joka vielä jonkun aikaa sitten takaisin tuijotti. Se, että on valmis sitoutumaan ja muuttamaan tapojaan oman hyvinvointinsa eteen ihan oikeasti, on nostanut omia pisteitäni omissa silmissäni. Toki myös omien skeptisten ennakkoluulojen ja siinähän taas yrität -suhtautumisen kumoaminen sillä, että pystynkin tähän, tuntuu kivalle.

Josko seuraavaksi ujutetaan mieleinen liikunta takaisin osaksi arkea.

Vaikka maalissa ei vielä ollakaan, olen jo leikitellyt ajatuksella jatkaa tämän meneillään olevan valmennuksen jälkeen jatkoksi tarjotulla kuuden viikon periodilla, jolla voi joko jatkaa painonpudotusta, ylläpitää saavutettua tilannetta tai hakea tuloksia treenaamalla. Käytännössä edessä olevan kolmen viikon jälkeen olisi yksi viikko taukoa ja sitten starttaisi jatkopätkä uusien ravinto-ohjeiden kanssa. Lisäksi tuohon uuteen valmennukseen sisältyisi ohjeet liikuntaan joko kotioloissa tai salilla. 

Tällä hetkellä olen 100 prosenttisen varma, että tartun tarjoukseen mutta ehkä ravinnon osalta jo omatoimisempaan suuntaan siirtyen. Nyt voisi siis olla liikunnan lisäämisen vuoro arkirutiineihin puhtaan, monipuolisen ja säännöllinen syömisen rinnalle. Mihinkään viisi kertaa sali viikossa ja saman verran lenkkeilyä -yrityksiin en lähde, mutta jos varovaisesti sen kahdesti viikossa patistaisi itsensä liikkumaan saaduilla ohjeilla. Kivempi lisätä kertoja kun vähentää.

Toistan tylsästi itseäni näemmä koko ajan, mutta en vaan ole vuosiin voinut fyysisesti näin hyvin kuin tällä hetkellä. Kyllä jatkoon.

 

Saija

 

Ps. Postauksen kaikki kuva Pixabay.com