Vielä elossa oon

Pitkästä, pitkästä aikaa moi!

Ensialkuun pahoittelut niille aktiivisemmin blogiani seuranneille, että helmikuu oli varsin hiljainen tässä osoitteessa. Useampaan otteeseen avasin  hallintasivun ja yritin rustata jotain, saamatta kuitenkaan aikaan kun vain hajanaisia ajatuksia vailla eheää kokonaisuutta. Silloin on ehkä parempi ottaa jonkinlainen time out.

Voi olla, että vieläkään en ihan siihen säännölliseen kirjoitusrytmiin pääse, mutta katsotaan nyt josko alkaisi pikkuhiljaa kirjoittaminen taas sujua ja myös jotain postaamisen arvoista tapahtua.

Menneiden viikkojen osalta päällimmäisenä on ollut ehkä selittämätön uupumus ja väsyminen vähän kaikkeen ympärillä olevaan ja tapahtuvaan. Kenties syysmasennus on vaihtunut kevätväsymykseen. :) 

Elämäntaparemontin "ensimmäinen vaihe" tuli myös päätökseensä ja lopun vaikeuksista huolimatta olen tyytyväinen siihen, mitä niiden kuuden viikon aikana tapahtui. Väliviikon elelin vähän niin ja näin, mutta ihan täysin hullutteluun ei lähdetty kuitenkaan. 

Pian on jo ensimmäinen viikko uutta valmennusta takana ja hieman muuttunut ruokailusysteemi sekä valmennuksesta saadut liikuntaohjeet ovat nostaneet motivaatiota taas hieman uudelle levelille.Tämä sohvaperuna on saanut itsensä siis viimein liikkeelle ja yritään nyt ujuttaa liikkumiseniloa arkirutiineihin takaisin vähä vähältä. 

Tulevien viikkojen aikana on tulossa paljon kivoja juttuja vapaa-ajan osalta. Ensi viikolle on sovittu maailmanparannusruokatreffit Maailman Ihanimman Annin seurassa ja viikonloppuna lähden ystävän kanssa Helsinkiin. Instagramiani seuraavat jo siis ehkä tietävätkin, että Putouksen kenraaliharkkoja ollaan menossa katsomaan.

Lisäksi tiedossa on koiraharrastukseen liittyviä menoja kelien salliessa, pääsen viimein myös pitkästä aikaa kampaajalle ja sieltä se myös lomakin reissuineen lähestyy päivä päivältä. Tänään myös Jurassic Rock julkaisi ensi kesän esiintyjänsä ja useampia hyviä bändejä on mukana festareilla eli eiköhän sinnekin ole sitten lähdettävä diggailuhommiin loppukesästä.

Koiriin liittyen tulikin mieleeni, että on ollut varsin ilahduttavaa huomata, miten tämä valjakkoharrastus yhdistää samanhenkisiä ihmisiä. Koirien kautta ollaan saatu useampia uusia tuttavia, joita on aina ihanan piristävää tavata vaikka eivät ihan naapurissa asukaan. Muutama viikonloppu sitten hurautimme muun muassa Etelä-Karjalan suuntaan tapaamaan pariskuntaa, joilla on parinkin koiramme sisaruksia omassa laumassaan. Ei meinannut vierailusta tulla loppua kun jutunaiheita vaan riittii ja riitti.

Tänään meidän nuorimmaiset karvalapset täyttävät vuoden. Uskomatonta miten on aika rientänyt! Vastahan me noita käytiin katsomassa parin päivän ikäisinä rääpäleinä ja nyt ne jo harjoittelevat valjakossa juoksemista. 

Synttäritytöt

Kivaa viikonloppua kaikille. :) 

 

Saija

 

ps. Kannen kuva Pixabay.com