Yksin kotona

Heipsan!

Olen ystävälleni ihmetellyt, että onkohan sitä jotenkin huono ja itsekäs ihminen kun kaipaa toisinaan yksinoloa. "Tunnustuksesta" lähteneen keskustelun perusteella se ei kuitenkaan taida olla epätavallista ja on varsin hyväksyttävää kaivata joskus aikaa vain itselleen. Enkä varmaan ole ainoa laatuani. Vai olenko?

En osaa tuota tunnetta ja siihen johtavia syitä selittää tai eritellä koska yhdessäolossakaan ei ole mitään vikaa. Ehkä sitä vaan kaiken kieputuksen ja kiireisen arjen keskellä on hyvä saada silloin tällöin mahdollisuus ladata omia akkujaan vain omat ajatukset seuranaan.

Siispä kun avomies lähti viettämään viikonloppua risteilylle, jäin ilomielin kotiin enkä edes yrittänyt keksiä mitään spesiaaliohjelmaa itselleni. Toki oli myös "pakko" pysytellä kotirintamalla koska koirat. Olisin niistäkin huolimatta voinut käydä päiväseltään itsekin jossain tai kutsua vieraita seurakseni, mutta tällä kertaa kaikista eniten houkutteli vuorokausi ilman ihmiskontakteja.

Mitä minä sitten teen kun saan kaipaamani hetken ylhäisessä yksinäisyydessäni?

Joskus en tee mitään (siis ihan oikeasti mitään) ja useimmiten vaan ihan perusjuttuja kuten tänä viikonloppuna. Pesin monta koneellista pyykkiä, katselin tv:tä, lämmitin leivinuunia, valmistelin alkuviikon eväitä, nautin herkkuja (sattui sopivasti cheatmeal-päivä valmennuksessa) ja kuuntelin musiikkia sekä selasin nettiä. En siis mitään, mitä en voisi tehdä muiden läsnäollessa.

Silti tämä kotona himmailu itsestään on ihan superrentouttavaa! Ehkä sitä sosiaalisin ja seurankipeinkin joskus vaan väsyy siihen kanssakäyntiin ja haluaa huilata ilman sosialisointia. Pitkän päälle itsestään olo tekisi kyllä minusta nopeasti mökkihöperön eli päivä, pari tätä laatua kerrallaan vastaa tarvettani oikein mainiosti. Henkilökohtainen hiljaisuuden retriitti, jossa kyllä taustamelua on välillä pakko virittää tv:stä tai tietokoneelta.

Itsestään kotona ollessa huomaan kuitenkin nukkuvani paljon huonommin. Viime yönäkin olin hereillä monta kertaa ihan ilman selvää syytä eli ehkä sitä on jotenkin valppaampi vaikkei mitään tarkkailun tarvetta olisikaan. Eli ihan kiva kun ensi yönä ei tarvitse nukkua itsestään ja muutenkin totta kai kiva kun mieheke tulee kotiin. (Tuliaiset!!! ;)

Läskiäispullia, joista itse söin vain yhden.

Yksinolosta nauttimisen lisäksi viikonloppuun mahtui perjantai-iltana valvotuissa olosuhteissa suoritettu uhkarohkea ihmiskoe: Leipoa muutama pellillinen pullaa maistamatta leivonnan päätteeksi yhtä ainutta uunituoretta pullaa tai korvapuustia! Koe läpäisty uhkaavista läheltä piti -tilanteista huolimatta.

Syy leipomiseen oli niinkin yksinkertainen, että halusin eiliselle cheatmealille ehdottomasti jälkiruoaksi laskiaispullan mutta paikallisissa marketeissa valmiita versioita ei perjantaina ollut tarjolla. Runebergin torttuja sitä vastoin oli ja melkein jo ostinkin, mutta laskiaispullien jo miltei tuoksuessa nenässäni jätin tortut kauppaan.

Ja kyllä kannatti! Pulla maistui niiiiiiin sanoin kuvaamattoman herkulliselle, että taidan suosiolla jatkossakin nauttia herkkuja näin harvoin jotta fiilis eka puraisussa on eilisen kaltaista. Mutta sen verran tuhtia oli, että yksi pulla kyllä riitti. :D

Tänään on valmennuksen neljännen viikon viimeinen päivä ja huomenna ajattelin aamutohinassa hypähtää puntarille ja tarkistaa, missä ollaan menossa. Eli siihen palaan alkuviikon aikana tarkemmin erillisen (vouhotus)postauksen muodossa.

Tsemppiä uuteen viikkoon!

 

Saija