Imetysviikko - Minun imetystarina

Tällä kuluneella viikolla (1.-7.10) on vietetty imetysviikkoa, johon haluan osallistua omalla imetystarinallani.

Aina imetys ei suju odotetusti, aina maitoa ei välttämättä tule riittävästi, vauvan imuote voi olla huono, imetys voi olla haastavaa ja rankkaakin. Siinä muutamia syitä, miksi molemmat vauvani ovat/ovat olleet osittaisimetyksellä.

Ensimmäisen kohdalla häpesin sitä, että en ollut täysimettäjä. Pelkäsin miten osittaiseen imetykseen reagoidaan sairaalassa ja neuvolassa entä miten läheiset ja tutut siihen suhtautuvat, vaikka monet asiat liittyen imetykseen eivät olleet omia valintojani. Olin raskaana ollessa olettanut, että minusta tulee täysimettäjä, mutta aina kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. Aluksi se harmitti minua, mutta kun pääsin siitä yli, ajattelin miten hienoa, että vauva saa maitoa edes vähän, koska tiedän sen, että rintamaito on hyväksi vauvalle.

Sairaalassa sain hyvää ohjausta ja imetystä harjoiteltiin kovasti, mutta aina se ei vaan riitä. Minulla oli kannustavia ja ymmärtäväisiä hoitajia, mutta yhden yöhoitajan sanat jäivät vaivaamaan minua ja muistan ne vieläkin: "ette pääse kotiin ennen kuin imetys sujuu." Jäin huoneeseen itkemään eikä se ainakaan tehnyt imetystaipaleen aloittamista helpommaksi. Vauva rupesi saamaan lisämaitoa, koska ei saanut tarpeeksi rintamaitoa. Yksi ihana hoitaja rohkaisi minua: osta korviketta kotiin, kyllä vauva kasvaa hienosti myös sen avustuksella. Tiedän sen itsekin, sillä olen itse ollut täysin korvikevauva ja hyvä minusta tuli.

Peloistani huolimatta ja minun suureksi yllätykseksi kukaan ei tuominnut minua, mutta silti koin, että välillä tuli tilanteita, että jouduin selittelemään sitä miksi vauvani syö myös korviketta. Se teki oloni tukalaksi ja kiusalliseksi. En ollut silloin tarpeeksi itsevarma siitä minkälainen olen imettäjänä, en vielä silloin ymmärtänyt sitä, että oikeasti olin imettäjänä hyvä, riittävä ja onnistunut. Imetin Helmiä 9kk ikään asti, jolloin hän itse ei enää viihtynyt rinnalla. Olen iloinen siitä miten pitkään imettäminen kuitenkin jatkui hankaluuksista ja epävarmuudesta huolimatta.

Nyt tällä toisella kerralla imetys on ollut vähän helpompaa. Olen ollut paljon itsevarmempi ja rohkeampi seisomaan imetystarinani takana, hyväksyn itseni ja olen ylpeä siitä, että imetys sujuu näin. Voin kulkea pää pystyssä ja taputtaa itseäni olalle. Imetän osittain ja koen, että olen imettäjänä ihan yhtä arvokas kuin täysimettäjätkin. En koe imettäjänä epäonnistuneeni, vaan ajattelen, että jokainen maitotippa on hyväksi pikkuiselleni ja miten ihanaa, että hän saa edes vähän rintamaitoa, "herkkua", hih.

Toivon, että tällä omalla imetystarinallani joku muu voisi välttyä siltä itsensä syyllistämiseltä, epävarmuudelta, hepeältä ja selittelyn tarpeelta, jos imetys ei suju odotetusti tai ei jaksa tai halua imettää täysin. Sillä ainakin itse pystyn nyt olemaan tyytyväinen itseeni imettäjänä. Se, että vauvani saa myös korviketta ei kumoa rintamaidon hyviä vaikutuksia. Jokainen imettäjä on hyvä ja arvokas omalla tavallaan. ♡