Jälkitarkastus

Kävin pari päivää sitten jälkitarkastuksessa. Oli mukava päättää nämä raskauteen liittyvät käynnit omalle tutulle terveydenhoitajalle ja lääkärille omassa neuvolassa. (Kaksi edellistä käyntiä: synnytyksen jälkeen ja pienen ihmeen 1kk tarkastus olivat muualla kesälomien takia)

Kaikki oli hyvin, verenpaine, hemoglobiini ja pissanäyte kaikki ok. Terveydenhoitaja ja harjoittelija tietysti kyselivät kuulumisia ja miten voin, miten vauva voi ja mitä isosisko tuumaa vauvasta. Kaikki on ja sujuu hyvin. Olen iloinen ja onnellinen, toki olen väsynyt, mutta pärjään kyllä. Sitten kävin lopuksi vielä vaa'alla ja terveydenhoitaja oli yllättynyt siitä miten paljon minulta on painoa lähtenyt. Sanoin hänelle että olen itsekin yhtä yllättynyt ja hyvin hämmentynyt, mutta tyytyväinen. Ensimmäisestä neuvolapunnituksesta olen laihtunut 6 kiloa + kaikki raskauskilot. Tästä on hyvä jatkaa!

Terveydenhoitajan jälkeen kävin myös lääkärin luona. Lääkärikin kyseli kuulumisiani ja ylipäätään miten koin raskauden, synnytyksen ja nämä neuvolakäynnit, koska ensimmäisessä raskaudessa en ollut mihinkään kokemukseen täysin tyytyväinen. Tällä kertaa voin ilokseni todeta, että kaikki meni hyvin, raskaus sujui hyvin, sain neuvolassa ja sairaalassa  hyvää palvelua, myös leikkaus sujui hyvin. Toki pelkäsin sitä, mutta sitä ei olisi voinut kukaan estää, kuitenkin sain pelkoihini tukea. Mikään tällä kertaa, tässä raskaudessa/synnytyksessä ei jäänyt vaivaamaan tai jättänyt traumaa, vaikka leikkaus olikin hurja kokemus. Olen toipunut hyvin, pientä takapakkia lukuun ottamatta. Ei ole enää ollut kipua, kiristelyä tai vihlontaa. Lääkäri kyllä mainitsi että niitä tuntemuksia voi vielä tulla ja se on täysin normaalia.

Sitten minulle tehtiin sisätutkimus, kaikki on siellä juuri niin kuin pitääkin. Lääkäri paineli mahaani ja tutki arven. Hän totesi miten siisti ja kaunis haava on ja miten hyvin se on parantunut. Hän tunnusteli lopuksi vatsalihaksiani ja totesi että minulla ei ole lainkaan erkaumaa, kun kuulemma kahden lapsen jäljiltä voisi hyvin olla että olisi tullut. Eli liikunnalle ei ole esteitä, tietysti leikkauksen takia täytyy aloittaa kevyesti ja kuulostella kehoa.

Sekä terveydenhoitaja että lääkäri kysyivät: tuleeko kolmatta? Tähän vastasin, että "emme vielä tiedä, ei me olla poissuljettu sitä, mutta päätetään mitä vain niin ainakaan kolmas ei jää sen takia puuttumaan, että en uskaltaisi." Ja se oli vissiin juuri se mitä he ehkä halusivatkin kuulla. Olen varma, että myös seuraavalla kerralla minua jännittäisi ja pelottaisi monet asiat, mutta mikään pelko ei olisi este raskaudelle. Nyt kuitenkin iloitsemme meidän kahdesta ihanasta tytöstä ja keskitymme elämäämme nelihenkisenä perheenä. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut kaksi ihanaa lasta. Olen selvinnyt kahdesta isosta leikkauksesta, olen tässä, heitä kasvattamassa ja rakastamassa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.