Kolmevuotias äitin mukana neuvolassa

Äitin mukana neuvolassa. Miten kolmevuotias tyttäreni koki yhteisen reissumme äitiysneuvolaan, mitä Helmi siellä teki? Jos tämän äidin kuulumiset viime viikkoisesta neuvolakäynnistä kiinnostaa, niin niitä pääsee lukemaan täältä. Tässä postauksessa keskitytään Helmin näkemykseen äitiysneuvolakäynnistä.

Helmi odotti innoissaan sitä, että pääsee mukaani neuvolaan, näkemään kun äitiä tutkitaan ja kuulemaan miten vauvan sydän jumpsuttaa. Lupasin, että hän saa ottaa mukaansa yhden pehmolelun ja hän valitsi matkaseurakseen valkoisen pupun. Jo neuvolaan kävellessämme hän innoissaan höpötti miten kiva on mennä äitin kanssa neuvolaan ja miten hauskaa, että pupukin pääsee neuvolaan mukaan.

Perille päästyämme Helmi ehti vähän aikaa leikkiä neuvolan leluilla ja sitten meidät kutsuttiinkin sisään. Helmi tervehti iloisesti ja meni heti reippaasti tuolille istumaan. Sillä välin kun äiti jutteli "neuvolantädin" kanssa, niin Helmi haki myös pupulle oman tuolin, sitten hän ihmetteli ja katseli kaikkia neuvolan seinällä olevia kuvia ja julisteita ja välillä totesi "äiti katso tuota" jne. Hän katseli välillä myös ulos ikkunasta, mistä näkyi viereisen päiväkodin pihalla leikkiviä lapsia.

Helmistä se oli mielenkiintoista, kun hemoglobiinia mitattiin, hän tiesi että äiti mittaa, koska on nähnyt minun mittaavan samalla tavalla sokereita kotona. Kun verenpainetta mitattiin, niin Helmi kysyi, että mitä äitille tehdään, kerroin hänelle että taas mitataan ja että hänellä on oma (lelu)verenpainemittari kotona, millä olemme yhdessä mittailleet. Neiti hyväksyi vastauksen ja meni jälleen katselemaan neuvolan seinällä olevia kuvia. Minusta oli niin söpöä kun kävin vaa'lla, niin hän halusi minun jälkeeni nähdä oman painonsa.

Kun "neuvolantäti" meni laboratorioon tutkimaan hemoglobiinitulokset ja virtsanäytteeni, niin Helmi olisi halunnut mennä hänen apulaisekseen, sanoin Helmille, että hän voi ovelta katsoa mitä "neuvolantäti" tekee, mutta ei voi mennä huoneeseen. Helmi katseli hyvin kiinnostuneena mitä laboratoriossa tapahtui ja selosti minulle mitä "neuvolantäti" siellä tekee.

Sitten olikin aika laittaa verhot kiinni (koska neuvolan vieressä on päiväkoti) ja kuunnella vauvan sydänääniä. Olin kertonut Helmille, että äiti käy pötköttämään ja että laitteesta saattaa kuulua melko kova ääni, mutta se ei haittaa mitään. Helmi meni "neuvolantädin" viereen seisomaan, katseli ja kuunteli kiinnostuneena mitä tapahtuu. Selvästi tämä kuuntelulaite kiinnosti häntä ja olisi ollut kiva päästä sitä kokeilemaan, hih. Vähän aikaa katseltuaan ja kuunneltuaan hän meni kurkkaamaan tuolilla istuvaa pupua ja katselemaan taas seinällä olevia kuvia ja julisteita.

Sitten me kaikki pelästyimme, kun yksi rullaverhoista avaantuikin yllättäen. Helmi oli aluksi hämillään kunnes rupesi kikattaman tapahtuneelle. Kun nousin pois tutkimuspöydältä, niin Helmi sanoi "neuvolantädille" että kaikki verhot täytyy avata, kun yksi oli jo auennut. Sitten he menivät yhdessä avaamaan loputkin verhot.

Minusta oli niin kiva seurata Helmiä ja huomata miten tarkasti ja kiinnostuneena hän katsoi ja kuunteli mitä minulle tehdään ja mitä neuvolassa tapahtuu. Helmi totesi myös moneen väliin "äitiä tutkitaan, äitin masussa on pieni vauva". Helmillä oli "neuvolantädille" paljon asiaa ja höpötteli meille monia juttuja. Minusta oli kiva huomata miten ihanasti terveydenhoitaja otti Helmin huomioon, jutteli Helmin kanssa ja myös hän kertoi ja selitti Helmille aina mitä tapahtuu. Ja vaikka Helmillä olikin paljon asiaa niin myös minä sain hyvin kerrottua terveydenhoitajalle kaikki mitä halusinkin ja pystyimme keskustelemaan. Vaikka täytyy myöntää, että kyllähän siihen neuvolakäyntiin pystyy paremmin keskittymään silloin, kun sinne menee yksin/Pekan kanssa.

Lähtiessämme neiti niin iloisesti hymyili ja heipatti "neuvolantädille" ja totesi "oli kivaa neuvolassa. Äiti, pupullakin oli kivaa neuvolassa". Menimme kaupasta ostamaan jätskit ja sitten suuntasimme kotia kohti. Neuvolan jälkeen soitettiin Mammalle ja Helmi niin ylpeästi kertoi "minä olin äitin kanssa neuvolassa. Oli kivaa neuvolassa". Neuvolareissu on ollut niin hauska ja mieleenpainuva, että hän on muistanut kaikille kertoa siitä. "Olin äitin kanssa neuvolassa, äitiä tutkittiin". Kiva että ensimmäinen yhteinen äitiysneuvolakokemuksemme oli molemmille hyvä, että Helmi viihtyi neuvolassa, hänellä oli kivaa siellä ja minä sain keskusteltua terveydenhoitajan kanssa.