Kosinta

Eilen tuli kuluneeksi 5 vuotta yhdestä elämäni onnellisimmista päivistä. Unelmieni mies polvistui eteeni, kertoi minulle miten paljon hän rakastaa minua ja että hän haluaa minut vaimokseen.
 

 

 

Minulla oli ihan tavallinen koulupäivä tiedossa ja Pekka ilmoitti minulle, että haluaa viedä minut kouluun, koska tarvitsee autoa. No tietysti kyselin että mihin hän autoa tarvitsee ja hän ilmoitti minulle menevänsä ostamaan joululahjoja. No eipä siinä mitään. Pekka heitti minut kouluun ja sanoi että mennään illalla syömään. Ajattelin että "onpas kivaa että pääsen illalla treffeille".

 

 

 

Pekka tuli hakemaan minut koulusta ja ihmettelin että onpas bensaa kulunut paljon, mutta siihenkin Pekka vastasi rennon itsevarmasti että "kaupunkiajossa kuluu aika paljon bensaa". Hyväksyin vastauksen enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Menimme syömään ja juttelimme kainenlaista, tunnelma oli romanttinen, niinkuin minulla aina Pekan seurassa. En osannut vieläkään ajatella mitään, sillä kävimme aina välillä ulkona syömässä. 

 

 

 

No lähdimme sitten ajelemaan ja Pekka ajoi eräälle parkkipaikalle. Samalle parkkipaikalle missä olimme reilut 1,5 vuotta sitten päättäneet tapailun muuttuvan parisuhteeksi. Poistuimme autosta ja luulin että Pekka pudotti jotain kun yht'äkkiä hän oli polvistuneena edessäni sormus kädessään. En meinannut uskoa silmiäni, olin shokissa, aidosti yllättynyt ja liikuttunut. Sitten hän kertoi minulle miten paljon hän rakastaa minua, että olen juuri sellainen mistä hän pitää ja että hän haluaa naimisiin kanssani: "tuletko vaimokseni?". Muistan miten liikutuin ja olin todella onnellinen. Halasin ja suutelin Pekkaa heti ja sitten vasta tajusin vastata hänelle että joo, haluan!! Päätimme jo samana iltana että haluamme mennä naimisiin mahdollisimman pian, mutta haluamme kesähäät. Pekka oli tammikuussa lähdössä armeijaan, joten emme voineet suunnitella häitä seuraavalle kesälle. Joten häät varattiin heinäkuulle 2013.

 

 

 

Kosinta oli ihana ja romanttinen. Juuri sellainen niin kuin olisin halunnutkin. Olin aina ajatellut ja toivonut että kosinta olisi minulle yllätys ja että en osaisi päätellä tai aavistaa mitään. Pekka onnistui siinä täydellisesti. Minusta oli niin romanttista, että hän kosi minua ennen armeijaan lähtöä, paikassa missä meistä oli tullut virallisesti pari(14.4.2010) ja vielä samana päivänä eli 14. päivä, oi. Kosinta tuli minulle yllätyksenä, olin jostain syystä kuvitellut Pekan kosivan minua paljon myöhemmin.

 

 

Kouvolassa ei ollut sellaista sormusta minkälaisen Pekka minulle halusi, mutta Kotkan myymälässä sattui sellainen sormus olemaan. Bensaa oli kulunut, koska Pekka joutui ajamaan toiseen kaupunkiin hakemaan sormustani. Ja sormus on upea! Niin minun tyyliseni, yksinkertaisen tyylikäs. En olisi osannut uneksiakaan että kihlasormukseni olisi näin kaunis, mutta vielä kauniimpaa oli ajatus yhteisestä tulevaisuudestamme, joka näytti ihanalta.