Kuolenmanpelko + arvonta muistutus

Eilen ilmestyi uusin Lapsen Maailma -lehti ja minun piti heti päästä tutkimaan mitä lehti pitää sisällään. Lehdessä on paljon kiinnostavia tekstejä kuten esimerkiksi: Tutkimus 6-vuotiaiden lasten hyvinvoinnista, homoparien vanhemmuus, apua seksuaaliväkivallasta toipumiseen ja kahden kenialasen teiniäidin pelastustarina sekä miten pienen potilaan sairaalareissusta voisi tehdä mahdollisimman mukavan. Tämän kuukauden numerossa on paljon mielenkiintoisia artikkeleita, joista minua eniten puhuttelee teksti lapsen kuolemanpelosta. 

Kuolenmanpelko...olen itse pohtinut tätä aihetta useasti. Oma lapseni on vielä niin pieni, että hän ei vielä ymmärrä tätä asiaa, mutta on hyvin todennäköistä, että tämä aihe on joskus hänen kanssaan ajankohtainen. Miten kertoa lapselle kuolemasta, joka on itselleen vieras asia? Miten puhua asiasta, johon en tiedä vastausta, eikä kukaan muukaan? Nämä ovat vaikeita juttuja, keinoja on varmaan yhtä paljon kuin on lapsiakin, sillä tämä niin kuin monet muutkin asiat ovat yksilöllisiä. Toista kuolema mietityttää, toista kauhistuttaa ja toinen ei edes ajattele asiaa sen kummemmin.

Lapsen kuolemanpelko on yleistä ja jo hyvinkin pienet lapset pystyvät pohtimaan kuolemaa. Kuolemanpelko usein ilmestyy lapselle kun hänen lähipiirissään joku menehtyy tai hän näkee kuolleen eläimen ulkona. Psykologi Suvi Larun mukaan 6-9 vuotiaat lapset pystyvät ymmärtämään kuoleman lopullisuuden ja kuolemanpelkoon vaikuttaa vahvasti lapsen persoona, herkkyys ja tempperamentti. Se täytyy ymmärtää, että pelot ovat luonnollisia ja kuuluvat elämään, jokainen meistä pelkää jotakin. Laru neuvoo vanhempia miettimään oman suhteensa kuolemaan. Lapselle voi myös kertoa, että kaikista asioista meillä ei ole tietoa, vaikka monia asioita me tiedämmekin. Lapselta voi myös kysyä mihin tämä itse ajattelee ihmisen joutuvan kuoleman jälkeen. Vaikka kuolema on surullinen asia, niin siihen liittyy myös hyvää, kuten esimerkiksi kauniit muistot. Itse ajattelen ja toivon, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu jossain muualla. 

Itselleni tämä aihe on erityisen vaikea, sillä kärsin itse kuolemanpelosta, joskus hyvinkin voimakkaasti. Olen työstänyt tätä omaa pelkoani ja yrittänyt hyväksyä sen, että elämä täällä on rajallista. Se ei aina ole helppoa. Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että se tosiasia täytyy hyväksyä, että täältä joskus lähdetään, mutta sitä ei saa miettiä liikaa. Hyvä keino kuolemanpelon selättämiseen voi olla mindfulness. Mindfulness eli tietoisuustaito auttaa saamaan ajatukset eroon itse pelosta keskittymällä tuntemuksiin ja läsnäoloon, esimerkiksi miltä tuntuu tuoli jolla istun tai mitä ääniä kuulen juuri nyt. Itselläni on toiminut myös se, että pelon iskiessä rupean tekemään jotain itselleni mielekästä, että saan ajatukset pois itse pelosta. Katson esimerkiksi telkkaria tai surffailen netissä katsellen kaikkia kivoja kuvia, joskus luen tai rupean kirjoittamaan. 

Keskityn elämässäni kivoihin asioihin, nautin elämästäni ja elän elämääni niin kuin minusta parhaalta tuntuu. Vietän aikaa niiden ihmisten kanssa ketä rakastan ja kenestä pidän. Teen niitä asioita mistä tulen iloiseksi ja onnelliseksi. Haluan kohdella muita hyvin, olla ihana puoliso, rakastava äiti ja hyvä esimerkki Helmille, jotta hän saisi hyvät eväät elämään. Haluan elää elämäni niin, että voin täältä lähtiessäni todeta: "olipa minulla ihana elämä". 

Muistakaa käydä osallistumassa mahtavaan arvontaan, yksi lukijoistani voittaa Lapsen Maailma -lehdet, itselleen puoleksi vuodeksi! Arvontapostaukseen pääset täältä