Mamma, olet minulle rakas

Tänään on elämäni vaikein päivä. Näin suurta surua ja tuskaa en ole koskaan kokenut. Minun täytyy yrittää hyvästellä minulle erittäin rakas ihminen, ihminen, jota ilman en usko pärjääväni. Tai ainakaan vielä en tiedä miten tulen tästä selviämään. Olen shokissa enkä vieläkään pysty ymmärtämään sitä, että Mamma/Mammanmamma on oikeasti poissa.

Vielä eilen Mamma oli äitini kanssa meillä kylässä. Mamma oli ihana, hyvinvoiva, oma itsensä. Mamma heitteli Helmin kanssa palloa ja leikimme yhdessä. Me nauroimme ja juttelimme kaikenlaista, meillä oli tosi mukava päivä. Mamma ja äitini joivat kahvia, Helmi pillimehua ja herkuttelimme mokkapaloilla. Annoimme Mammalle Helmin tekemän pääsiäiskoristeen ja ihastelimme sitä yhdessä. Mamma oli siitä niin iloinen ja suunnittelikin, että kun hän pääsee kotiin niin laittaa sen roikkumaan Helmin antamaan virpomisoksaan. Äitini oli aika lähteä töihin ja he lähtivät Mamman kanssa meiltä. Sanoin heille, että "olipas mukavaa kun kävitte, niin meillä oli Helmin kanssa kivaa tekemistä". Helmi heipatti ja lähetti lentosuukkoja. Kerroin vielä Mammalle, että "tulemme Helmin kanssa huomenna sitten kyläilemään, huomenna nähdään." "Huomiseen, heippa".

Äitini tuli tänään meille ja kertoi tietysti suru-uutisen. Putosin lattialle itkemään ja huutamaan. En vain voinut uskoa mitä kuulin. En pystynyt ymmärtämään sitä mitä oli tapahtunut. Miten niin oli voinut tapahtua! En saanut henkeä, oksetti ja rintaa puristi, itketti. Kuin joku olisi kuristanut minua. Tärisin, käteni ja jalkani menivät tunnottomiksi. Tuntui siltä, että minulta lähtee taju, päätä särki ja silmät turposivat enkä nähnyt mitään. Oloni on vieläkin yhtä kurja, tosin nyt pystyn  hengittättämään, mutta vieläkin tärisen ja käteni ja jalkani ovat olleet tunnottomat/puutuneet koko päivän. Itkettää, päätä särkee ja ahdistaa. Miten ihmeessä ikinä selviän tästä?

Kun en enää hyperventiloinut ja jotenkuten pystyin rauhoittumaan. Niin tietysti ajattelin Mammasta hyviä asioita. Hän sai elää hyvän pitkän elämän. Mamma lähti täältä rauhassa, nukkuessaan. Hän lähti täältä onnellisena, tietoisena siitä, että häntä  rakastetaan ja hänestä välitetään. Hän odotti innoissaan sitä, että tulemme kylään ja hän näkee taas Helmin ja meidät äitini kanssa. Hän ei osannut odottaa tätä. Kukaan ei osannut odottaa tätä. Mutta hän lähti täältä siten niin kuin hän olisi hallunnut. Nukkuessaan, tyytyväisenä, onnellisena ja omassa kotonaan.

Kun kävimme viikonloppuna virpomassa Mammalla, niin annoimme hänelle pääsiäiskortit ja taas ison läjän valokuvia Helmistä ja meistä. Yhdessä ihastelimme ja katselimme valokuvia ja Mamma oli niistä niin iloinen ja kiitollinen. Ne kuvat Helmistä olivat ihania ja tietysti myös ne missä olimme yhdessä: Helmin synttäreillä, Mamman nimipäivillä, jouluna, Mamman 90v synttäreillä, minun syntymäpäivilläni ja meillä tai siellä muuten vain kahvittelemassa. Kävimme nimittäin Mammalla joka viikko, joskus useamman kerran viikon aikana. Juttelimme silloin Mamman kanssa taas kaikenlaista, niin kuin aina ja tämä jäi erityisesti mieleeni siitä keskustelusta: Mamma sanoi että "En koe olevani yksin, minulla on teidät". Sanoin Mammalle että "Olet saanut elää hyvän pitkän elämän, olet saanut elää kauan, ei kaikki elä noin pitkään. Olet nähnyt kun kaikki lapsenlapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja olet saanut nähdä paljon lapsenlapsenlapsiakin. Kaikki eivät saa. Sinulla on elämässäsi paljon rakkaita ihmisiä, et ole yksin." ♡

Tänään olisi Papan syntymäpäivä. Pappa sai Mamman luokseen. Pappa tuli hakemaan Mamman syntymäpäivilleen.  Nyt he saavat taas olla yhdessä. Ainakin haluan uskoa niin. Se lohduttaa minua edes vähäsen. Minua lohduttaa myös se, että olen saanut sanoa ja olen kertonutkin Mammalle ne sanat, mitä olen halunnutkin sanoa, mitä ajattelen hänestä. Mamma tiesi miten paljon rakastan ja arvostan häntä, miten tärkeä hän on minulle. Sain eilen nähdä hänet, viimeisen kerran ja hän oli iloinen, hyväntuulinen ja onnellinen. Yhden asian muuttaisin, jos voisin. Jos olisin tiennyt tämän päivän koittavan, sen että näin käy, niin olisin vielä yhden kerran halunnut halata häntä.



En halua sanoa hyvästi, en vain voi. Haluan uskoa siihen, että vielä me tavataan. Suru tuska, ja ikävä on kova enkä ymmärrä tätä. Menee kauan ennen kuin ymmärrän ja jotenkin pystyn hyväksymään tämän. Tiedän sen, että Mammaa jää ikävöimään monet muutkin. Tiedän, että ei tähän tällä hetkellä auta mikään, mutta haluan uskoa että tämä vielä joskus helpottaa. *Halaus* ♡

Mamma, tulen muistamaan sinut aina rakastavana ja hyvänä ihmisenä. Näit aina kaikissa hyvää, olet aina uskonut siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Olet aina ollut  ylpeä minusta, olet aina ollut tukenani. Olet ollut aina niin onnellinen siitä, että minulla on kunnollinen mies, ihana lapsi ja hyvä elämä. Olet ollut kiitollinen meistä ja niin mekin sinusta. Minulla on kanssasi niin paljon hyviä ja ihania muistoja. En tule unohtamaan yhteisiä hetkiämme koskaan. Elät muistoissani ja tulet elämään tarinoissa, joita kerron sinusta Helmille ja tuleville lapsilleni. Mamma, olet minulle rakas. ♡